keskiviikko 19. joulukuuta 2012

En ole taas kirjoitellut vähään aikaan...Ei ole oikein ollut sellaista fiilistä..eikä kirjoitettavaa ole..miksi mikään olisi eri tavalla kuin ennen? Peruutin huomisen terveydenhoitaja-ajan, mielialahäiriöpoliklinikkaan en ole vieläkään soittanut, en syö masennuslääkkeitäni. Kaapissa piilossa kilo irtokarkkeja.

Pelottavaa on se, että seuraavan päivän ahmiminen-oksentaminen on ainoa syy odottaa seuraavaa päivää...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Milloin sanon itselleni "NYT riittää tää sekoilu" ???

Tein eilen virheen..kamppaillessani ahmimispäätöstäni vastaan, annoin vaa'an ratkaista asian..ja kappas vaan se näytti kuin näyttikin 59 kiloa..mahtavaa..jos tuohon vielä lisää sen kilon (viisarivaa'an lukemat ei niin tarkkoja), niin kokonaiset 60 kiloahan tästä tulee..erinomaista..päätös tehty salamannopeasti ja kiirehdin kauppaan. Hyvä minä! Oksensin kuin oksensinkin sitten kolme kertaa ennen äitini tuloa töistä..en listaa nyt kaikkea ahmimaani, sanon vaan, että oli aika paljon "tavaraa"..Mutta oksensin hyvin ahkerasti enkä jättänyt YHTÄÄN mitään sisääni. Paino tippui 58 kiloon.Tiedän, että osa tekstistäni saattaa vaikuttaa propagadistiselta (menikö oikein? :D ) ja bulimiaa jollakin tapaa ihannoivalta..tai siis ehkä vaikuttaa siltä, että koska olin saanut oksennettua niin hyvin, niin olen ylpeä tästä "saavutuksestani"..Te, jotka olette tässä vaiheessa jo paranemishaluisia (en tosin ole varma olenko mä ite sitä kokonaan) tiedätte, ettei asia ole näin.

Mutta kuitenkin..koska oksensin niin hyvin, ajattelin, että voisin sen päälle syödäkin jotain..vedin siis 250 g rasvatonta rahkaa, sen sekaan tuli noin 300g (olisikohan pitänyt vähemmän..whatever)..aioin kuitenkin ahmia jotakin lisää ja oksentaa, koska äidin piti lähteä joihinkin pikkujoulujuhliin, joihin hän ei sittenkään lähtenyt ja jätin kuin jätinkin tuon ruuan vatsaani..päivän mittaan tuli syötyä myöhemmin toiset 250g rahkaa, n 200g marjoja, 2 omenaa ja iso kulhollinen salaattia, jossa ei kuitenkaan ollut mitään energiapitoista...jäniksen ruokaa siis kaikki :) Olen tuohon määrään suht tyytyväinen..Kaiken lisäksi (uskomatonta), mutta tein edes jotain liikunnallista (voitteko kuvitella?! :D ) Tarkemmin sanottuna tein 110 vatsalihasta ja vielä vähän muita liikkeitä..Tiedän, että teille urheiluhulluille, joka päivä lenkkeileville tuo on naurettavaa, mutta minullepa se on edistystä :p

Eilen mulle kirjoitti feissarissa joku tuntematon nuori mies (sana jätkä alkaa tuossa vaiheessa kuulostaa jo jotenkin teinimäiseltä mun korviin..vaikka käytinkin sitä edellisissä postauksissa :)) Halusi siis tavata..sen viesteistä läpikuulsi pienoisia vihjauksia seksiin, mutta voihan sitä tavata jossakin yleisellä paikalla ja vähän tutustua toisiinsa..Who knows, ehkä hän ihastuisi mun persoonaan ja seksi lähtisi taka-alalle :D Näin ehkä ajattelisi NORMAALI tyttö..minäpä ajattelin ensimmäisenä sitä, että feissarissa mulla on kuvat, joissa olen 4 kiloa kevyempi, joten hän taatusti pettyy nähdessään minut todellisuudessa. En oikeasti tiedä näytänkö nyt hirveän erilaiselta, mutta siltä ainakin vaikuttaa..
Hän halusi tavata tänään..kirjoitin, että lähden matkalle..entä ensi viikolla..perjantaina?..sopii..jätä numero..tapaamisiin..
Nyt mietin miten livistän..voinhan mä sanoa suoraan, että muutin mieleni. En ole loppujen lopuks luvannut kellekään mitään..sitä paitsi nuo vihjailut voisivat karkottaa SIVEÄN tytön muutenkin tiehensä..en nyt ole lähelläkään sellaista, mutta eihän sitä kukaan tiedä :D Anyway, se siitä prinssitarinasta :D

Eilen tapahtui myös epämukava asia..Nimittäin riitelin mun pikkusiskon kanssa..Se, missä merkeissä meille tuli riita on tässä epämukavinta..juteltiin syvällisiä meidän entisistä kouluajoista, kiusaamisista joita olemme käyneet läpi..Mun pikkusisko on mua puolitoista vuotta nuorempi ja menimme siis eri aikaan kouluun..sen sijaan isosiskon kanssa olemme aina opiskelleet yhdessä. Mutta siis..taisin loukata hänen tunteitaan yhdessä vaiheessa..miten en pystynyt sillä hetkellä tajuamaan, että mun sanat todellakin saatttaisivat satuttaa häntä?? Jatkoin vaan "teoriani" todistamista kunnes hän purskahti itkuun..olin itsekin loukkaantunut joistakin hänen sanoistaan, mutten nähtävästi yhtä paljon kuin hän minun..Olin niin keskittynyt omaan loukkaamiseeni etten edes osoittanut mitään pahoittelua, kun hän alkoi itkemään..vaan sanoin tylysti, että älä esitä tässä uhria.. Voi helvetti, miksei ihmiset tunteiden vyöryssä pysty ajattelemaan selkeästi ja asettumaan toisen ihmisen asemaan?? Vaan nimenomaan keskitymme niin itsepäisesti omiin tunteisiimme, omaan suuttumukseen tai loukkaantumiseen..Tästä keskustelusta jäi tosi paha jälkimaku..Taidan kohta mennä juttelee hänelle, kun ei hän eilen enää suostunut puhumaan..

Ajattelin taas ahmia tänään, mutta söin nyt yhentoista aikaan noin desin rahkaa ja 50g marjoja sekä kahvin..en haluis ahmia..siitä imeytyy kaloreita..lihon ja lihon ja räjähdän lopuksi..sitä paitsi..mitä jos jokin menee taas pieleen enkä saa oksennettua?? Silloin kuolen. Tai ainakin viiltelen..vitun teinimäistä..mähän sanoin, että olen jumissa teini-iässä..Mulla on vielä päässä tosi moni asia, josta haluaisin täällä angstaa tai muuten vaan mietiskellä niitä, mutta saa jäädä tää postaus nyt tähän..tästä tuli muutenkin ihan ylipitkä. Anteeksi harvat lukijani :)

tiistai 11. joulukuuta 2012

broken again

Eeeeeeeei mennyt hyvin.
Kaikki alkoi siitä, kun aamun syömisistä oli kulunut liian paljon aikaa, kun siivosin,kävin suihkussa sekä kaupassa siinä välissä..ryhdyin syömään viideltä..En voi sanoa, että mulla oli helvetillinen nälkä, mutta alitajuisesti kai pelkäsin jääväni nälkäiseksi. Tein itelleni pienen lautasellisen salaattia, johon panin n. 100g kananpaloja, sitten kulhollinen kalakeittoa (tein sen ite, pistin vaa veden sekaan vajaa puolikkaan kasvisliemikuution,kasviksia (ei perunaa) ja 200g kalaa) ei siis mikään superkalorinen keitto..mutta sen lisäks otin yhen ykkösviilin ja (MINKÄ HEMMETIN TAKIA??!) itsetehdyn jäkiruuan (se sisälsi 2 vatkattua munanvalkuaista,1 tl sokeria ja 2 rkl rasvatonta rahkaa sekä päälle marjoja)..Siitä se lähti..en vaan kestänyt sitä ähkyoloa mikä siitä tuli..siispä hain tietysti lisää rahkaa ja 400g turkkilaista jogurttia (10%) ja eikun vessaan..oikeastaan en edes ollut itselleni kauhean vihainen, koska en ahminut mitään kaloripommeja ja vaikka suuri osa ehtisikin imeytyä, se ei olis mikään katastrofi..MUTTA..

Joo, huomaan itsekin, että käytän liikaa sanaa "mutta" postauksissani..se vaan tunkeutuu väkisin kaikkialle..sillä mikään ei voi mulla mennä suunnitellusti.

Niin, jatkoin siis syömistä..tällä kertaa olin jo etukäteen päättänyt, että oksennan ja valmistelin melkein kokonaisen tunnin ajan itselleni ruokia..(miksen voinut muuttaa mieltäni valmistuksen aikana???)..syömisen jälkeen menen mukamas "kuivattaa hiukseni"..ensimmäinen laattaus tapahtui suihkussa..aina kun menen oksentamaan suihkuun pidän mielessä jo sen, että saan oksennettua toisenkin kerran rauhassa "kuivatessaan hiuksia"..

Sitten ajattelin syödä lopuksi (ajattelin ensin pitää nämä sisällä ja mulla menikin aika kauan ennen kuin kuitenkin menin oksentaa) marjoja, 250g rahkaa, omenoita tais mennä 4 kpl ja taas niitä auringonkukansiemeniä (miksen pääse niistä eroon??? venäläinen tapa kai..)
Kolmas laattaus siis vessassa sillä aikaa kun äiti soitti olkkarissa skypen kautta mummille Pietariin..Tää aika on aina varma aika oksentaa rauhassa, heidän puhelunsa kestävät yleensä vähintään 40 minuuttia, jolloin äiti on liimautunut tietokoneeseen..

En tiedä, mitä mä ajattelen tästä päivästä..olen vaan niin kyllästynyt lihavaan naamaani..se on vitun leveä,mulla on ällöttävä kaksois tai kolmoisleuka ja muutenkin vihaan kasvojani..ja vartaloani..eli kaikkea. Turhautuneena keittelen tässä puuroja huomista ahmimista varten..riisipuuroa,neljän viljan puuroa..nam. ja vitusti voita siihen. Siitä tulee ihanaa...jälkeenpäin ehkä itken..tai ehkä en. en tiedä. Olen sisimmissäni tehnyt päätöksen ahmia huomenna, älkää pliis yrittäkö muuttaa mieleni..koska tunnen silloin itseni tosi surkeaksi. Ja sitä mä olenkin, ehkä lopun elämääni. Outoa, mutta en edes ole surullinen kirjoittaessani näitä lauseita..totean vaan mahdollisuuden..tai todennäköisyyden. Lasken kohta vielä rahat, millaisiin herkkuihin ne riittää huomenna.

P.S Anteeks, että olen epäonnistunut. En halunnut olla huono esimerkki. Anteeksi.
P.P.S vähän liiankin tyypillinen kuva, mutta kun fiilikset täsmää...



Ja vielä lopuksi..Nuo sanat..jotenkin ne antavat jonkinlaista toivoa..ehkä toistaiseksi heikkoa, mutta tulitikun pienehköstä liekistä voi saada aikaan valtavan tulipalon..Just remember who you are.




maanantai 10. joulukuuta 2012

That's how it goes

Luettuani ihanien lukijoideni kommentit päätin sitten antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden ja yrittää olla ahmimatta, kiitos heille tästä <3 Tiedän, että parantuakseni minun yksinkertaisesti PITÄÄ hyväksyä muutama asia..

1. Tulen jossakin vaiheessa parantumista (todennäköisesti enimmäkseen alkuvaiheessa..tai ainakin toivon, että ne hellittäis ajan kuluessa) sortumaan suurempiin ruokamääriin kuin haluaisin tai kuin olis tarvis..se ei välttämättä aina olisi objektiivisesti katsottuna ahmimista, sillä yleensä haluamme syödä vähemmän kuin mitä on se NORMAALI määrä..mutta siis ihan objektiivisiakin ahmintoja saattaa tulla.

2. Tulen jossakin parantumisen vaiheessa (näitä nyt varmaan tulee myöhemmissäkin vaiheessa) sortumaan oksenteluun..Niinpä, näistä ei pääsekään niin helposti eroon ja se minun pitäisi ymmärtää..Tärkeintä on oma suhtautuminen näihin sortumisiin..pitäisi ymmärtää ettei muutama kerta "pilaa kaikkea" eikä kumoa sitä, mitä olet saanut aikaan tai ei estä sinua saavuttamasta hyviä tuloksia niitten jälkeen..

3.Parantumisen aikana painoni NOUSEE. Luulenpa että se on väistämätöntä..Ei elimistö, jonka toiminta on ollut niin pahasti sekaisin näin pitkän ajan pysty hetkessä ohjelmoitumaan uudelleen ja käsittelemään kaikkea syötyä normaalisti..ja sitten ne nesteet..ei niille mitään voi. Tämän kohdan hyväksyminen on varmaan monille se vaikein asia parantumisessa..Mutta kaippa se vaan on niin..joko hyväksy tai jatka entiseen tapaan..Mitään välimuotoa ei ole..voihan sitä syödä niin vähän ettei paino nousekaan, mutta silloin et takuulla syö normaalia määriä, jolloin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sorrut taas ahmimaan ja oksentamaan..

Tässä vaiheessa mun täytyy sanoa, että mielestäni, vaikka onkin olemassa kaikki maailman lautasmallit ja muut kehoitukset miten paljon ja mitäkin pitäisi syödä päivän aikana, mutta luulen, että NORMAALI ruokamäärä saattaa ihan oikeasti vaihdella ihmisestä riippuen..En tosin usko, että ne erot olisi kovin suuria ja terve järki pitäisi olla tässäkin läsnä, että syö ihan oikeasti riittävästi..eikä tuo riittävä määrä aina ole se määrä, jonka jälkeen tunnemme olevamme kylläisiä emmekä tunne nälkää..varsinkin omaan kykyyni kuunnella kehoa en tässä vaiheessa luottaisi..en aina pysty edes sanomaan olenko nälkäinen, kylläinen vai onko mennyt överiksi ja oon ihan ähky..

4. On keksittävä/otettava käyttöön jokin muu keino käsitellä stressiä ja muita negatiivisia tunteita..Muuten paluu oksenteluun on aika todennäköistä..pitäisi kai vaan kokeilla erilaisia keinoja niin ehkä se itselleen sopiva ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyy.. Bulimia-ryhmässä käydessäni yritettiin keksiä eri tapoja..mainittiin mm. lämmin suihku, jonkin tietyn musiikin kuuntelu, huutaminen täysillä metsässä,askartelu yms. Itse suhtauduin näihin aika skeptisesti..ja pakko myöntää en olekaan kokeillut mitään näistä siinä vaiheessa kun ahmimis-/oksentamishalu iski..Lähinnä sen takia, että mielentilani on siinä vaiheessa jo sen verran kiihtynyt ja keskittynyt just siihen ahmimishaluun, etten pysty ajattelemaankaan tekeväni jotain muuta..
Täytyy kai keksiä joku sääntö, josta pitää kiinni..vaikka se, että laskisi 50:een ennen kuin menee ahmimaan..ehkä siinä ajassa rauhottuu ja pystyy jo ryhtymään johonkin näistä vaihtoehtoisista tekemisistä.

ja

5. Kannattaa hakea ammatillista apua, jos ei ole sitä vielä tehnyt..siitä ei aina eikä kaikille välttämättä ole hyötyä, mutta se on mahdollisuus..sieltä ihan oikeasti saa käyttökelpoisia vinkkejä ja ideoita sekä välillä keskustelujen kautta motivaatiota. Kannattaa siis joka tapauksessa. Heittäkää veke kaikki ajatukset siitä, että "enhän mä ees oo tarpeeks sairas..pystynhän mä välillä syömään normaalistikki..enhän mä ole tarpeeks laiha..mähän oon jopa ylipainoinen..en kuuluis sinne osastolle langanlaihojen sekaan..jne" Se kaikki on itsepetosta. Nää kaikki ajatukset on mulle hyvin tuttuja..mietin näitä oikeastaan nykyisinkin, mutta tiedän että nuo ajatukset on VÄÄRIÄ. Päiväosastolla mulla oli aluksi tosi epämukava olo, koska olin ihan oikeasti isoin siellä..mua ärsytti se, että jouduin syömään samoja määriä samaa ruokaa näiden langanlaihojen tyttöjen kanssa.."niillähän on varaa lihoa, mulla ei" Totuus on se, että olitpa minkä kokoinen tahansa tarvitset sen tietyn määrän energiaa..ja mieluummin että se tulisi erilaisista ruokalajeista eikä pelkästään niistä salaateista, rasvattomista rahkoista, raejuustoista ja porkkanoista...voihan niilläkin täyttää tuon energiatarpeen mutta joudut syömään niitä AIKA HELVETISTI..enkä usko, että olo sen jälkeen olis yhtään parempi kuin mitä jos söisit pari normaalia ateriaa ja välipaloja.

Eli näin. Anteeksi näin pitkästä ja ehkäpä tylsästä postauksesta, mutta halusin kai muituttaa itseänikin kaikista näistä asioista, toivottavasti tekin saatte niista jotakin irti :)

P.S. söin äsken 2,5 dl puuroa, 1 pieni omena ja juon kohta kahvit ;)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

I just can't do the right thing..

Voi helvetti. En jaksa listata kaikkea mitä söinkään tänään..tai ehkä jaksankin. Ehkä mun on pakko.

eli

aamulla:
n.3 dl puuroa
1 kuppi kahvia
1 pieni omena

klo 16:
n. 1,5 dl riisiä
n. 1,5 dl kanapaloja
salaattia
lasi rasvatonta maitoa

klo 18:
lautasellinen salaattia, jossa herneitä ja muutama pala kanaa
n. 250 g rasvatonta rahkaa
3 hapankorppua
2 mandariinia

sit vielä illalla:
n. 500g tomaattimurskaa
n.100 g rasvatonta raejuustoa
n. 50 g auringonkukansiemeniä (aikamoinen kaloripommi..)
3 mandariinia

Liian paljon..liian paljon..aivan liikaa..olen turvoksissa..olen täynnä..En oksentanut kertaakaan..eilen söin helvetisti puuroa ja kolme ruisleipäpalaa..puurossa helvetisti VOITA..mandariineja..keittoa, n 50 g tummaa suklaata..yritin oksentaa,mutten onnistunut..yritin niin kovasti, mutta ei..yritin sitä ainakin 10 kertaa..join vettä, hypin, tungin sormet vitun syvälle, mutta ei..ulos pelkkää läpinäkyvää limaa..HELVETTI. Ei näin saa käydä mulle. Miks mulle tehtiin näin? En tiedä millä mielellä lähden huomiseen päivään..olen turhautunut..miksen voinut jättää syömättä edes noita viimeisiä mandariineja?? Taidan mennä huomenna kauppaan...ja syödä..PALJON..ja oksentaa..PALJON. Äiti antaa siihen taas mahdollisuuden lähtemällä töihin..aionko käyttää kaikki tilaisuudet oksentaa?? En jaksa..ei mun pitäis..ahmimalla ja oksentamalla jatkuvasti vaan lihon..olen käynyt tämän läpi monta kertaa, tiedän miten kaikki menee..ryhdynkö siihen kuitenkin? Mistä saada motivaatiota kun jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen eikä mikään ole hyvin..tosin ei ehkä huonostikaan..mikään ei ole mitenkään. Kaikki vaan on. On niin kuin on..Olipa syvällinen ajatus :D Niin eli en siis tiedä..fyysiset tuntemukset on tällä hetkellä niin karmeat, että näyttäisi siltä, että huominen romahdus ja sortuminen kaikkeen on väistämätöntä..


perjantai 7. joulukuuta 2012

Nähdään joskus..

Eilen soitti yks tuttu jätkä..pyysi hänen ja hänen kaverinsa kanssa pelaamaan biljardia..noh..ne molemmat jätkät on tosi mukavaa seuraa..ja tykkään biljardista, vaikken mikään mestari siinä olekaan..mutta..EI..

-En pääse, kun meillä on vieraita eikä se olis hirveen kohteliasta,jos nyt vaan lähtisin..(olihan meillä vieras,mutta minäpä piileskelin huoneessani yksin)
-No entä huomenna? Joskus neljän aikaan..ja sit tulisit sä käymään lauantaina, kun meille tulee porukkaa?
 -Joo miksei..täytyy katella huomenna sit tarkemmin, mut kyl mä varmaan voin tulla sekä huomenna biljardiin että lauantaina sun kämpille. 
-Kiva. Eli mä soitan vielä huomenna niin sovitaan, missä nähdään!
-Okei, moi.

Pari tuntia menee ja lähetän seuraavan tekstarin:
"Moi..niin siitä huomisesta ja lauantaista..Kun mun kaveri kutsuikin mut niitten mökille koko viikonlopuks ja haluaisin lähteä..suuttuisit sä jos jättäisin huomisen ja lauantain väliin?"

Miksi teen näin??? Koska tunnen olevani sika. Oikein iso, valtava sika. Ennen kuin lähetin viestin, minä typerys otin ittestäni kuvan ja sen nähtyäni purskahdin heti itkuun..Siinä vaiheessa päätös oli tehty ja eikun kirjoittamaan viestiä..
Se jätkä on flirttailut kanssani ja tiedän että sillä on aikomuksia mun suhteen..tai ainakin oli..eihän se ole nähnyt mua vielä tällaisena...4 kiloa lihavempana..kuulostaapa naurettavalta, mutta kyllä ne kilot vaan pyöri mielessä..ja ne hirveät kuvat..valtavan leveä vartalon yläosa..vihaan lihavia käsiäni,liian leveitä hartioitani,mahaa,reisiä..voisin jatkaa loputtomiin..olen kuin läski bodari, jonka lihakset eivät näy läskien alta..HALUAN LAIHTUA..EN VOI ELÄÄ TÄLLAISENA..en vaan voi. Uskomatonta, että tuo kaikki houre on 22 vuoden ikäisen, aikuisen ihmisen kirjoittama..Olen LIIAN VANHA tällaiseen..mun pitäisi keskittyä opiskeluun, etsiä töitä,kehittyä ihmisenä,aloittaa oma, aikuinen,itsenäinen elämä..Mutta minäpä keskityn "rakkaisiin" kiloihini..En kai vaan paina muutama gramma enemmän kuin eilen?!..That's so pathetic..Mutta tuo on mun elämää tällä hetkellä.

Ajattelin olla koskematta vaakaan jonkin aikaa. Yritän vaan syödä jotenkin kevyesti, mutta silleen ettei sitten nälissään sortuisi ahmimaan..Helvetti,olen yrittänyt sitä jo niin monta kertaa. En tiedä riittääkö mun motivaatio enää mihinkään.. En kai vaan enää usko tippaakaan itseeni. Mutta ensi lauantaina haluan mennä tapaamaan sitä ihmistä. Ihan oikeasti. Haluan, että tuo kamala turvotus koko kehossa laskisi ja tuntisin itseni ainakin ihmiseksi..sitten EHKÄ uskallan lähteä ihmisten ilmoille..

Ps. Kiva, kun liittyi lukijoita :)

torstai 6. joulukuuta 2012

Milloin vietän oman elämäni itsenäisyysjuhlaa??

En ole kirjoitellut vähän aikaa mitään..Ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa. Päällä on ollut aika paha ahmimis-oksentelukierre. Eilen söin melkein 3 kiloa mandariineja enkä oksentanut. En jaksanut..ja minua pelotti hieman. Aikaisemmin oksensin verta. Taisin vahingoittaa kurkkua kynsilläni..En halua kuolla vessanpöntön viereen. En ole käynyt vaa'alla moneen päivään. En halua ahdistua vielä enemmän. Syötyjen mandariinien jälkeen hengittäminen oli vaikeaa..ahdistuin ja itkin..raavin käden ihoa kynsillä ja selkää saksilla..ei oikein tuntunut miltään eikä auttanut..avasin ikkunan ja makasin sohvalla sen edessä..ajattelin, että jos nukahdan, niin ehkä palellun yön aikana kuoliaaksi. Tai en tietenkkän..En halua kuolla. En halua jättää kokematta kaikkea sitä hyvää, mitä en ole vielä kokenut..Mutta jos jäänkin henkiin..tulkenko ikinä kokemaan mitään hyvää? Tulenko ikinä tuntemaan itseni vapaaksi niistä seinistä, joita olen ympärilleni niin ahkerasti pystyttänyt? En tiedä.

Olen sisimmissäni pelkuri. Haluan vapautua mun peloista ja suhtautua kaikkeen niin kevyesti kuin vain mahdollista. Haluan ohjelmoida itseeni "hällä väliä"-asenteen. En halua välittää muista ihmisistä, heidän mielipiteistään ja odotuksistaan mua kohtaan. Haluan toimia niin kuin itse haluan ja olla sellainen kuin haluan. Haluan rakastaa itseäni tällaisena. En ole huono ihminen, tiedän sen. Olen paljon parempi ja viisaampi ja inhimillisempi kuin monet muut..mutta silti..en vain rakasta itseäni..ainakaan tarpeeksi..uskaltakseni olla vapaasti oma itseni.

Kävin maanantaina testeissä..sukupuolitautitesteissä. Kyllä vaan, kesällä on tullut sekoiltua aika lailla..osallisena tekijänä aina alkoholi. En voisi tietenkään harrasta mitään kenenkään kanssa ilman alkoholia..minähän häpeän itseäni ja vartaloani ehkäpä eniten. seksikumppaneja on ollut kesän aikana 5 kappaletta. Ketään niistä en alunperin tuntenut. osa oli kavereiden kavereita, osan kanssa ollaan jonkinlaisissa yhteyksissä vieläkin,loput sitten ihan satunnaishahmoja..Kesän jälkeen jonkinlaista säätöä on ollut kahden kanssa,käytin kuitenkin jonkin verran aivoja enkä mennyt sen pidemmälle. Jos äitini tietäis näistä tapauksista saisin ikuisesti huoran maineen hänen silmisään..on hän minua muutenkin huoraksi sanonut monta kertaa vaikka tiesi vain pienen osan "seikkailuistani"..Mut tän kertomisen pointtina on se, että näistäkin sekoiluista huomaa miten arvottomana mä itseäni pidän..mitä ihminen tekeekään saadakseen osakseen edes vähän, edes satunnaista hellyyttä ja huomionosoitusta. Oman vartalonsa ulkopuolista hyväksyntää. Tunnetta olla haluttu. En tiedä mikä mulle merkitsee tällä hetkellä enemmän: se, että olen haluttu fyysisesti vai se, että minusta tykättäisiin ihmisenä. Molemmat samalta ihmiseltä olisi tietysti napakymppi, mutta en ehkä ikinä tule löytämään sellaista, koska en päästä ketään lähelleni. Voin tehdä pari askelta ihmistä kohti, mutta sitä seuraa kymmenen askelta taaksepäin. Takapakki aina päällä. Helvetti.

Itsenäisyyspäivä ja perheemme tuttu tulee katsomaan "Tuntematonta Sotilasta". On  tullut jo useamman vuoden ajan..Olen tainnut alkaa vihata tuota leffaa..Hän kyselee aina opiskelustani,mitä koko sydämestäni vihaan. En halua valehdella, mutten viitsi myöskään tokaista siihen, että jo pari lukuvuotta olen sairaslomalla ollut..ja siitä sitten kertomaan elämäntarinaani. Viime vuonna valehtelin, että opiskelut sujuu hyvin. Miksi edes vaivaudun miettimään tollaisia? Mitä väliä mulle, mitä hän minusta ajattelee..mutta perheeni ei halua,että tutut tietää synkän salaisuuteni. Ei väliä, piileskelen vain omassa huoneessani ja vältän tapaamista niin ei tarvitse valehdella. Saavat keksiä, että olen pahassa flunssassa.