tiistai 12. huhtikuuta 2016

Mietteitä




Jälleen kerran huono päätös. Todella huono. Mutta niin houkutteleva. Itsensä näännyttäminen. 4.päivä ja kaikki hyvin. Mistä kärsin enemmän - siitä, että olen mitätön ja epäonnistunut ihmisenä vai  siitä, etten näytä siltä, miltä toivoisin näyttäväni?

Olen huomannut itsessäni erään piirteen..kun alan laihduttamaan ja minulle tulee siitä hyvä olo, yhtäkkiä...minussa herää omatunto. Ikään kuin se nukkuisi aikana, jolloin syön ja murehdin lihovani, mutta kerran alan tuntea nälkää ja rauhoitun siinä mielessä...pieni piru päässäni saa minut huomaamaan kaiken sen, mitä olen elämässäni tehnyt väärin..ennen kaikkea perhettäni kohtaan. Ja kaiken sen mukana herää suunnaton sääli äitiäni kohtaan...hän on kokenut paljon, hyvin paljon..joskus tuntuu, että koko hänen elämänsä on ollut yhtä kamppailua..tilanteiden ja ihmisten kanssa...useimmiten läheisten kanssa. Meissä kaikissa on paljon vikoja..ja hän on saanut kärsiä niistä. Hänellä on liian vahva oikeudenmukaisuuden taju. Hän ottaa elämässä kaiken liian vakavasti ja se syö häntä sisältä..kaiken pitää mennä oikein..mikään ei saa mennä väärin. On hyvin vaikeaa elää tällä tavalla...lähes mahdotonta. Mutta hän elää. Ja minä vaikeutan sitä.

Olen kuullut psykologien mielipiteen siitä, että jos perheessä äiti on liian kontrolloiva, joskus lapsi kapinoi sitä vastaan ainoilla keinoilla, mitä tuntee kontrolloivansa itse. Ja yleensä se keino on jokin huono tapa. Polttaminen, juominen, huumeet.....syömishäiriö. Se on jokin asia, johon äiti ei oikein pysty puuttumaan...tai ainut asia, johon lapsi ei viimein salli hänen puuttuvan.

Omasta tilanteestani voin sanoa sen verran, että kyllä - äiti on kontrolloiva. Ja kyllä - sisimmissäni kapinoin sitä vastaan...yleensä väärin keinoin. Minun alkoholin käyttö...ehkä se syömishäiriökin..Toisaalta minusta tuntuu, että elämäni varrella näitä syitä ja tilanteita, jotka ovat kenties johtaneet tähän nykyiseen olooni, on ollut niin paljon, että tämän takun selvittäminen on lähes mahdotonta. En missään nimessä sysää kaikkea äitini niskaan. Tiedän, että loppujen lopuksi hän on maailman paras äiti..ja se suunnaton rakkaus meitä kohtaan..Toisaalta joskus mietin..että rakkauskin voi satuttaa ja vaurioittaa...Jossakin vaiheessa jokin vain meni väärin. Eikä minulla riittänyt voimia kääntää kaikki toiseen suuntaan.