lauantai 20. huhtikuuta 2013

the internal dialogue

Ymmärrän nyt, etten oikeastaan enää edes yritä taistella tuota syömishäiriötä vastaan..Olen antanut sille kaiken vallan..olen ANTAUTUNUT sille. Enää pienen "ylensyönnin" (onkohan edes sitäkään?) en yritä vakuuttaa itselleni, että
 se on ihan okei, yritä nyt vain pitää se sisällä niin seuraavan kerran et syö niin paljon..tulet joka kerta yhä kylläisemmäksi eikä sinun sitten tarvitse ahmia..ahminnat loppuvat..
En yritä ajatella näin..tai ajattelen tuota salamannopeasti ja siirryn ajatukseen: mutta
jo tuo kerta NOSTAA PAINOASI..muistatko miten pitkään jouduit oksentaa, jotta saisit sen tuohon lukemaan..syömällä siihen menee kolme kertaa kauemmin.. 
Mutta olisin ainakin terveempi, energisempi,iloisempi,aktiivisempi..
 Sulla on ollut kolmen viikon jakso (2 niistä osastoviikkoa) jolloin olit syönyt helvetisti..olitko aktiivisempi,iloisempi,energisempi,hä??!
3 viikkoa on ehkä liian vähän niin pitkän itsensä kiduttamisen jälkeen..kyllä se siitä lähtee vielä..
Uskotko itsekään tuohon paskaan??
En.
Sitä minäkin.


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kaksi edellistä päivää ovat olleet VÄHÄN parempia kuin aikaisemmat..mutta vain vähän siis. Oksensin molempina päivinä yhden kerran ja olin syönyt päivän aikana jotain ruokaa..en nyt kuitenkaan normaalia..jotain omenoita,rahkaa,siemeniä ja kahvia lähinnä...jotakin tällaista. Tänään olen oksentanut 2 kertaa. Toisen oksennuskerran jälkeen vaaka näytti 55 kiloa. Ei niin paha..kai..
Sen jälkeen olen syönyt 1 rasvattoman jogurtin, 1 omenan, 400g luumua, n.200g suolakurkkua,kahvin ja kasan auringonkukansiemeniä..siementen ansiota syöty kalorimäärä voi olla aika suurikin, mutten tiedä jaksanko välittää siitä sen enempää..ajatukset ajautuvat nyt välillä kuitenkin ahmintaan ja oksentamiseen, mutta olen VÄSYNYT..

Mun pitäisi miettiä mitä mä oikeasti teen elämälläni..opintotuet menevät edelleen hukkaan, sairaslomaa en ole hakenut ja aika vaan kuluu ruuan kanssa vammailun parissa..välillä tulee biletyksiä,darroja,satunnaista sekstailua ja muuta sekopäistä..eikä yhtään mitään järkevää...
Ei yhtään mitään sellaista, millä olisi jokin tarkoitus..jokin merkitys..ei mitään.

Ajoin eilen bussilla (naurakaa tai älkää, mutta menin jollain bussilla jonnekin vailla mitään tarkoitusta tai päämäärää..istuin vaan, katoin ikkunasta ja kuuntelin musiikkia) ja näin yhes vaihees kadulla kävelevän pikkupojan..pojalla oli koulureppu selässään..Silloin mä jotenkin havahduin ajattelemaan, että tuollakin pikkupojalla, joka ei kenties tiedä eikä ymmärrä aikuisesta maailmasta yhtään mitään,jopa hänen elämässään on tällä hetkellä enemmän tarkoitusta kuin minun..Hän käy koulussa, tekee läksyjä..ehkä ulkoilee kavereittensa kanssa..tai ehkä hänellä on jokin lemmikki, jota hän hoitaa tai pikkuveli, jonka kanssa hän leikkii..tuo pikkupoika ELÄÄ..hän tekee jotakin..hän on aktiivinen osa tätä maailmaa..Pikkupojalla oli todennäköisesti kiire kotiin..ehkäpä tekemään läksyjä, ehkä syömään (ja myös nauttimaan ruuasta), ehkä leikkimään..tai ehkä hänellä oli vaan ikävä äitiä ja hän halusi päästä mahdollisimman nopeasti kotiinsa halatakseen tätä (hieman epätodennäköistä nykyaikana?? who knows..)..Itse olen jo unohtanut, milloin minulla olisi kiire yhtään mihinkään..no ehkä polille, mutta siitäkin on jo kuukausia aikaa..Tajusin silloin busissa, että käytännössä elämäni on pysähtynyt paikoilleen..oikeastaan on pysynyt paikoillaan jo pitkään..sisäinen minä on tiukasti ja epätoivoisesti jäänyt jumiin johonkin, mistä se ei osaa tai ehkäpä tällä hetkellä jo ei haluakaan päästä irtaantumaan.Olen tottunut olemaan siellä. Se on turvallista ja mukavaa..se on minun, OMA paikkani..oma suo, johon vajoan yhä enemmän ja josta pääseminen pois on yhä työlämpää.

Olen väsynyt ja ärtynyt...todennäköisesti menen nyt ahmimaan ja oksentamaan sitten. En jaksa ajatella enempää tilanteestani. Se ei ole muuttunut eikä varmaan lähiaikoina muutu..en tiedä mitä pitäisi tehdä..

torstai 11. huhtikuuta 2013

I need restoration...

Tämä viikko lauantaista lähtien on ollut ihan kamala..Perjantaina mulla oli helvetin hauskaa.
Olin siskoni kanssa klubissa..olin juonut..aivan liikaa..tapasin todella hauskan tytön, nimeltä "M"..jonka kanssa pussailtiin sinä iltana aika paljon..sitten tutustuttiin muutamaan jätkään..mentiin kolmistaan (minä,sisko,uusi tuttavani "M") heidän hotellihuoneeseen..Niinku selvis ne jätkät oli tullut Helsinkiin toisesta kaupungista..Mulla oli läheisyyttä yhen jätkänkin kans sinä yönä..sanotaan sitä nyt vaikka "T"-jätkäksi :D Mun pikkusiskol oli juttuu yhen toisen jätkän kanssa..niitä oli siis yhteensä neljä..Olin jopa yllättynyt, kun aamulla T pyysi multa numeron..olen jo tottunut tälläisiin yöllä säädetään, aamulla herätään ja lähdetään eikä nähä enää koskaan -juttuihin :D Tekstailtiin kuitenkin samana  päivänä aika paljon ja toivottavasti nähdään vielä, kun ne tai se tulee tänne taas.

Mutta siis..sen jälkeen..tulin kipeeks..aloin syömään ihan helvetisti..olen ollut koko ajan väsynyt..välillä en jaksanut oksentaa ollenkaan, välillä oksensin liian myöhään..viimeksi kun kävin vaalla..siitä on nyt kuitenkin muutama päivä,painoin 55 kiloa. Katastrofi. Nyt en edes uskalla ajatella kuinka paljon painan. En voi sanoin kuvailla miten väsynyt olenkaan tähän kaikkeen paskaan..Mul oli niin vaikeaa ylläpitää mun paino edes tossa 54 kilossa ja mitä nyt??? Veikkaan, että painan jotai 57-58..tiedän, että sisäisesti kuolen ainakin hetkeksi, jos näen nuo luvut..

Viiltelin eilen partaterällä viitisen uutta arpea käsivarteeni..ja vielä vähän aikaa sitten kauhistelin, miltä mun käsi näyttää ja harmittelin, etten viiti laittaa klubiin mitään hihatonta mekkoa..siinä sitä nyt olis..vielä nätimpi käsi. Huomasin, etten tuntenut kipua melkein yhtään..Musta tuntuu et vielä vähän enkä kykene tuntemaan enää yhtään mitään..Mä olen turvonnut kaikkialta..olen juonut paljon nesteitä, syönyt paljon rasvaista ruokaa, välillä oksentanut, kurkkuni on sekä oksentelun että flunssan ansiota turvonnut niin, että pelkään etten kohta saa henkeä..kasvot ovat kuin yks suuri pallo, ne ovat väsyneet, kuluneet, epätoivoa heijastavat kasvot.

Tänään olen oksentanut pari kertaa..sen jälkeen juonut vitusti kahvia, syönyt yhden avokadon, n 3/4 proteiinipatukkaa, auringonkukansiemeniä..en halua oksentaa tänään enää..haluan että turvotus laskisi edes vähän..haluan tuntea itseni taas ihmiseksi..eläväksi ihmiseksi. Tällä hetkellä olen kuollut. Fyysisesti ja henkisesti. Kauankohan mulla taas menee palautumiseen tästä helvetin paskasta..???

Tältä mun sisäinen maailma tällä hetkellä näyttää..destroyed.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Heräsin vähän aikaa sitten ja olen nyt syönyt 3 ruisleipäpalaa margariinilla ja vihanneksilla sekä pari kuppia kahvia rasvattomalla maidolla. Hyi. Hiilarit. Tunnen kuinka leipä sulaa ja turpoaa mahassani. Mulla on taas alkanut hiilarikammo. Luen nyt kirjaa pohjaton nälkä, jossa käsitellään aika paljon Atkinsin dieettiä..ei sitä tosin suoranaisesti ihannoida siinä ja annetaankin lopulta ymmärtää ettei vastaus ongelmiin ole missään dieetissä. Perjantaina haluan klubiin. Haluan läheisyyttä..nyt kun olen saanut jonkinlaista esimakua siitä viime aikoina, tuntuu että kaipaan sitä nyt yhä enemmän..Haluan nukkua jonkun kainalossa..haluan halailla jonkun kanssa, suudella..tuntea toisen kehon lämmön vieressäni..ongelma on siinä, että haluaisin tietysti, että sillä ihmisellä olisi minun elämässäni jonkinlainen merkitys..en saa koskaan tuntea juuri sitä jonkun randomin kanssa..mutta ketään ei ole. Sen entisen jätkän kanssa kaikki meni poikki sillä hetkellä, kun se yritti suostutella seksiin mun siskoa..pitkä tarina, mut me mentiin yhen klubi-illan jälkeen sen luo yöks ja siinä se "draama" sitten kehittyi..Myönnän, meillä oli puhtaasti seksisuhde, mutta pitää siinäkin olla jotkin rajat..tän illan jälkeen mulla oli suorastaan murskattu olo..nöyryytetty olo. Ehkä liioittelen, en tiedä. Perjantaina meen ehkä tapaamaan vielä yhtä miestä..huono juttu on se, että sillä on lapsi..en nyt edes ole täysin selvillä sen suhteesta lapsen äitiin, mutta eiköhän se sitten tapaamisen aikana tule selville..