En ole kirjoitellut vähän aikaa mitään..Ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa. Päällä on ollut aika paha ahmimis-oksentelukierre. Eilen söin melkein 3 kiloa mandariineja enkä oksentanut. En jaksanut..ja minua pelotti hieman. Aikaisemmin oksensin verta. Taisin vahingoittaa kurkkua kynsilläni..En halua kuolla vessanpöntön viereen. En ole käynyt vaa'alla moneen päivään. En halua ahdistua vielä enemmän. Syötyjen mandariinien jälkeen hengittäminen oli vaikeaa..ahdistuin ja itkin..raavin käden ihoa kynsillä ja selkää saksilla..ei oikein tuntunut miltään eikä auttanut..avasin ikkunan ja makasin sohvalla sen edessä..ajattelin, että jos nukahdan, niin ehkä palellun yön aikana kuoliaaksi. Tai en tietenkkän..En halua kuolla. En halua jättää kokematta kaikkea sitä hyvää, mitä en ole vielä kokenut..Mutta jos jäänkin henkiin..tulkenko ikinä kokemaan mitään hyvää? Tulenko ikinä tuntemaan itseni vapaaksi niistä seinistä, joita olen ympärilleni niin ahkerasti pystyttänyt? En tiedä.
Olen sisimmissäni pelkuri. Haluan vapautua mun peloista ja suhtautua kaikkeen niin kevyesti kuin vain mahdollista. Haluan ohjelmoida itseeni "hällä väliä"-asenteen. En halua välittää muista ihmisistä, heidän mielipiteistään ja odotuksistaan mua kohtaan. Haluan toimia niin kuin itse haluan ja olla sellainen kuin haluan. Haluan rakastaa itseäni tällaisena. En ole huono ihminen, tiedän sen. Olen paljon parempi ja viisaampi ja inhimillisempi kuin monet muut..mutta silti..en vain rakasta itseäni..ainakaan tarpeeksi..uskaltakseni olla vapaasti oma itseni.
Kävin maanantaina testeissä..sukupuolitautitesteissä. Kyllä vaan, kesällä on tullut sekoiltua aika lailla..osallisena tekijänä aina alkoholi. En voisi tietenkään harrasta mitään kenenkään kanssa ilman alkoholia..minähän häpeän itseäni ja vartaloani ehkäpä eniten. seksikumppaneja on ollut kesän aikana 5 kappaletta. Ketään niistä en alunperin tuntenut. osa oli kavereiden kavereita, osan kanssa ollaan jonkinlaisissa yhteyksissä vieläkin,loput sitten ihan satunnaishahmoja..Kesän jälkeen jonkinlaista säätöä on ollut kahden kanssa,käytin kuitenkin jonkin verran aivoja enkä mennyt sen pidemmälle. Jos äitini tietäis näistä tapauksista saisin ikuisesti huoran maineen hänen silmisään..on hän minua muutenkin huoraksi sanonut monta kertaa vaikka tiesi vain pienen osan "seikkailuistani"..Mut tän kertomisen pointtina on se, että näistäkin sekoiluista huomaa miten arvottomana mä itseäni pidän..mitä ihminen tekeekään saadakseen osakseen edes vähän, edes satunnaista hellyyttä ja huomionosoitusta. Oman vartalonsa ulkopuolista hyväksyntää. Tunnetta olla haluttu. En tiedä mikä mulle merkitsee tällä hetkellä enemmän: se, että olen haluttu fyysisesti vai se, että minusta tykättäisiin ihmisenä. Molemmat samalta ihmiseltä olisi tietysti napakymppi, mutta en ehkä ikinä tule löytämään sellaista, koska en päästä ketään lähelleni. Voin tehdä pari askelta ihmistä kohti, mutta sitä seuraa kymmenen askelta taaksepäin. Takapakki aina päällä. Helvetti.
Itsenäisyyspäivä ja perheemme tuttu tulee katsomaan "Tuntematonta Sotilasta". On tullut jo useamman vuoden ajan..Olen tainnut alkaa vihata tuota leffaa..Hän kyselee aina opiskelustani,mitä koko sydämestäni vihaan. En halua valehdella, mutten viitsi myöskään tokaista siihen, että jo pari lukuvuotta olen sairaslomalla ollut..ja siitä sitten kertomaan elämäntarinaani. Viime vuonna valehtelin, että opiskelut sujuu hyvin. Miksi edes vaivaudun miettimään tollaisia? Mitä väliä mulle, mitä hän minusta ajattelee..mutta perheeni ei halua,että tutut tietää synkän salaisuuteni. Ei väliä, piileskelen vain omassa huoneessani ja vältän tapaamista niin ei tarvitse valehdella. Saavat keksiä, että olen pahassa flunssassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti