sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kirjeenvaihtoa

Pakko tehdä vielä yksi postaus, koska en millään käsitä tätä. Sain kaveriltani tänään kirjeen. Hän kävi meillä..tai oikeastaan hän tuli siskoni luo, mutta mehän asutaan samassa asunnossa niin..En mennyt moikkaamaan häntä..en ole tehnyt sitä jonkin aikaa, vaikka hän aina välillä käy meillä. Kuitenkin juttelen hänen kanssaan normaalisti, jos tapaan hänet sattumoisin jossakin ulkona. Sitäkin aika ajoin tapahtuu, koska asutaan aika lähellä..Eikö siis ole käsittämätöntä, etten ikinä tuu edes moikkaamaan häntä, kun hän on meillä??? Sen sijaan lähetin hänelle myös vähän aikaa sitten kirjeen :D Naurettavaa,mutta kirjeenvaihto tuntuu nyt niin paljon mukavammalta vaihtoehdolta :) Ymmärrän, että tällä hetkellä olen TOSI huono kaveri kelle tahansa..olen yksinkertaisesti niin keskittynyt ongelmiini ettei mulle ole olemassa mitään muuta tällä hetkellä..en ymmärrä miten tämäkään kaveri jaksaa aina olla kiinnostunut mun voinnista ja muutenkin kuulumisista..Olen tuntenut hänet lapsesta saakka ja olen todella kiitollinen hänelle siitä, että she hasn't given up on me yet..en tiennyt miten sanoa tämän oikein suomeksi :D en tosin tiedä onko se englanniksikaan noin oikein..:D Kaikki kielet on ihan ruosteessa..en muista milloin oisin viimeksi pitänyt mitään oppikirjaa käsissä..hyi mua,jälleen kerran..

En tiedä, mutta haluan jostakin syystä julkaista tämän saamani kirjeen täällä..ehkä sen takia, etten tiedä mitä voisin siihen vastata..

" Moikka! Minä taas täällä. Lyhyesti sanottuna: Hakeudu hoitoon. Sain kuulla, että anoreksian ja bulimian alkuvaiheessa sairaudesta voi parantua, mutta jos se etenee krooniseen vaiheeseen, niin parantuminen on mahdotonta! Silloin ei jää muuta kuin elää tämän kanssa ja toisten pitäisi jatkuvasti kontrolloida sun syömistä. En usko, että haluat sitä! Yksityinen psykologi maksaisi sulle n. 380 kuukaudessa.Usko pois, se hyvä olo, jonka saisit käyntien aikana on sen arvoista. Se ottaisi sut huomioon yksittäisenä tapauksena eikä vaan yhtenä pykälänä listalla. Oikeasti. Täällä kaikki kaupungin lääkärit vaan venyttää aikaa. Vaikka ongelmat, jotka ovat laukaisseet ongelman ratkeaisivat, se vain helpottais hetkellisesti. Se on SAIRAUS, mikä pitää parantaa. Ei vain masennus. Siis oikeesti käy yksityisen luona..unohda kaikki sun "mitä jos", se on oikeesti ainut keino. Sit ihan muuten vaan, kantsii lukee kirjastost <Ranskattaret eivät liho>, Mireille Guiliano. Siin on vähän psykologiaa,ihan mielenkiintoinen. Se ei tietenkään auta ite ongelmaan, sillä se on paljon syvempi, mut kuitenkin...
PS. Toivottavasti hakeudut yksityiselle ja paranet"

Mitäpä tuohon nyt sanoisi..Olen vaan niin typerä..Olen menettämäisillään tärkeimmät ihmiset elämässäni..ja itseni.



1 kommentti: