Kaikki alkoi siitä, kun aamun syömisistä oli kulunut liian paljon aikaa, kun siivosin,kävin suihkussa sekä kaupassa siinä välissä..ryhdyin syömään viideltä..En voi sanoa, että mulla oli helvetillinen nälkä, mutta alitajuisesti kai pelkäsin jääväni nälkäiseksi. Tein itelleni pienen lautasellisen salaattia, johon panin n. 100g kananpaloja, sitten kulhollinen kalakeittoa (tein sen ite, pistin vaa veden sekaan vajaa puolikkaan kasvisliemikuution,kasviksia (ei perunaa) ja 200g kalaa) ei siis mikään superkalorinen keitto..mutta sen lisäks otin yhen ykkösviilin ja (MINKÄ HEMMETIN TAKIA??!) itsetehdyn jäkiruuan (se sisälsi 2 vatkattua munanvalkuaista,1 tl sokeria ja 2 rkl rasvatonta rahkaa sekä päälle marjoja)..Siitä se lähti..en vaan kestänyt sitä ähkyoloa mikä siitä tuli..siispä hain tietysti lisää rahkaa ja 400g turkkilaista jogurttia (10%) ja eikun vessaan..oikeastaan en edes ollut itselleni kauhean vihainen, koska en ahminut mitään kaloripommeja ja vaikka suuri osa ehtisikin imeytyä, se ei olis mikään katastrofi..MUTTA..
Joo, huomaan itsekin, että käytän liikaa sanaa "mutta" postauksissani..se vaan tunkeutuu väkisin kaikkialle..sillä mikään ei voi mulla mennä suunnitellusti.
Niin, jatkoin siis syömistä..tällä kertaa olin jo etukäteen päättänyt, että oksennan ja valmistelin melkein kokonaisen tunnin ajan itselleni ruokia..(miksen voinut muuttaa mieltäni valmistuksen aikana???)..syömisen jälkeen menen mukamas "kuivattaa hiukseni"..ensimmäinen laattaus tapahtui suihkussa..aina kun menen oksentamaan suihkuun pidän mielessä jo sen, että saan oksennettua toisenkin kerran rauhassa "kuivatessaan hiuksia"..
Sitten ajattelin syödä lopuksi (ajattelin ensin pitää nämä sisällä ja mulla menikin aika kauan ennen kuin kuitenkin menin oksentaa) marjoja, 250g rahkaa, omenoita tais mennä 4 kpl ja taas niitä auringonkukansiemeniä (miksen pääse niistä eroon??? venäläinen tapa kai..)
Kolmas laattaus siis vessassa sillä aikaa kun äiti soitti olkkarissa skypen kautta mummille Pietariin..Tää aika on aina varma aika oksentaa rauhassa, heidän puhelunsa kestävät yleensä vähintään 40 minuuttia, jolloin äiti on liimautunut tietokoneeseen..
En tiedä, mitä mä ajattelen tästä päivästä..olen vaan niin kyllästynyt lihavaan naamaani..se on vitun leveä,mulla on ällöttävä kaksois tai kolmoisleuka ja muutenkin vihaan kasvojani..ja vartaloani..eli kaikkea. Turhautuneena keittelen tässä puuroja huomista ahmimista varten..riisipuuroa,neljän viljan puuroa..nam. ja vitusti voita siihen. Siitä tulee ihanaa...jälkeenpäin ehkä itken..tai ehkä en. en tiedä. Olen sisimmissäni tehnyt päätöksen ahmia huomenna, älkää pliis yrittäkö muuttaa mieleni..koska tunnen silloin itseni tosi surkeaksi. Ja sitä mä olenkin, ehkä lopun elämääni. Outoa, mutta en edes ole surullinen kirjoittaessani näitä lauseita..totean vaan mahdollisuuden..tai todennäköisyyden. Lasken kohta vielä rahat, millaisiin herkkuihin ne riittää huomenna.
P.S Anteeks, että olen epäonnistunut. En halunnut olla huono esimerkki. Anteeksi.
P.P.S vähän liiankin tyypillinen kuva, mutta kun fiilikset täsmää...
Ja vielä lopuksi..Nuo sanat..jotenkin ne antavat jonkinlaista toivoa..ehkä toistaiseksi heikkoa, mutta tulitikun pienehköstä liekistä voi saada aikaan valtavan tulipalon..Just remember who you are.
