Ekan kerran kun kävin sillä vaalla pitkän tauon jälkeen (muutama päivä sitten), se näytti 57 kg, lihakset prosentteina 32 ja rasva tais olla 23 tai jotai sinne päin..ja nesteet jotai 42..Anyway, olin siihen ihan tyytyväinen, mikä on oikeastaan aika ihmeellistä, koska haluan niin kipeästi siihen alhaisimpaan painooni ikinä..eli siihen 51 kiloon.
Mutta eilen siis..toisen oksentamisen jälkeen kävin "järkevänä ihmisenä" heti vaa'alla..ja olipa "iloinen" uutinen, että painoin nyt sitten 58,4 kiloa.. Tiesin, että olin syönyt muutaman "aterian" oksentamatta niitä ja tuli ehkä juotuakin vähän enemmän, mutten viittinyt niitä prosenttilukuja edes katsoa..skitsosin vaan heti..ja söin pari lautasellista pinaattikeittoa sekä muutaman siivun juustoa..ja kas kummaa! en mennytkään oksentaa, vaan parin tunnin päästä sain itteni nostamaan perseeni ja lähtemään lenkille..noh, juoksin sen minkä pystyin, kävelin sitten..
Mä olen muuten NIIN NIIN VIHAINEN omalle kropalle siitä hyvästä, että aina silloin, kun päätän lenkkeillä säännöllisesti kehoni estää sen tavalla tai toisella..Aikaisemmin mulle tuli aina ihan hirveitä rakkuloita jalkoihi heti ekan lenkin jälkeen (kokeilin monta kertaa erilaisia kenkiä ja aina oli sama juttu) niin että jouduin aina pitämään hemmetin pitkän tauon ennen seuraavaa lenkkeilyä, jolloin motivaatio oli jo täysin hukassa :( Nyt sitten polveni kipeytyy aina lenkin aikana niin, että kävelykin sattuu..mikäköhän hemmetti siihen on tullut???
Mutta kävelin/juoksin aika pitkälle, yhelle, jo siihen aikaan autiolle rannalle saakka,kuuntelin siinä matkalla musiikkia ja kelasin asioita..ja taas ajauduin tähän ajatusten ketjuun: Ahmin-oksennan-lihon..miksi? Oksennanko liian myöhään, enkö saa kaikkea ulos..ahminko ja oksennan liian usein, niin että se pienikin määrä kaloreita, joka ehtii imeytyä ennen oksentamista, kaikkien ahmimiskertojen jälkeen yhteenlaskettuna saa aikaan tosi suuren kalorimäärän aikaan? Oli miten oli, se on fakta, että nykyisin ahmiminen-oksentaminen lihottaa mua. Ja olin taas saada aikaan päässäni sen päätöksen, että nyt riitti..alan syömään melkeen kaikkea pelkäämättä, opetan elimistöni taas käsittelemään normaalia ruokamääriä, jolloin se alkaa kaloreitakin polttaa tehokkaammin (myös levon aikana siis) ja ennemmin tai myöhemmin laihdun sen ansiota..
mulla on hyvä esimerkki siitä, miten normaali syöminen pitää hoikkana..mun pikkusisko...syö lihaa (kaikenlaista lihapullista ja nakeista kanankoipiin ja kasslerpihveihin),makaronia,perunaa,leipää,voita..ei nyt älyttömiä määriä, mutta TARPEEKSI. Nii ja kyllä hän yleensä joka päivä syö jotain makeetakin..sille ei oo mikään ongelma syödä kaiken tavallisen ruuan lisäksi pari-kolme marspatukkaa päivän aikana...Me ollaan tasan samanpituisia, joten mun on helppo verrata omaa painoa hänen painoonsa..ja hän painaa nykyisin n. 48 kiloa! eikä se harrasta mitään liikuntaa, paitsi muutaman kerran viikossa (noin 3-4 kertaa) lihaskuntoa..mut sehän ei edes varsinaisesti ole "laihdutusliikuntaa") eikä se nyt niin säännöllistä hänellä ole..Oho..olenpa paljastanut siskostani melkoisesti tietoja :D toivottavasti ei pahastu, eihän muakaan varmaan tunnisteta tästä blogista..? :D
Mutta siis..lenkin aikana oloni oli aika hyvä..tunnustelin kroppani tuntemuksia ja
Tulin kotiin, söin lautasellisen pinaattikeittoa kananmunalla ja salaattia+siivun juustoa..menin kattoo leffaa...söin sen aikana lisää ja kas löydän itteni taas oksentamasta huoneessani roskakoriini ja piilottamasta sitä kaappiin. Hyvin pidetty kiinni päätöksestä..ja pettymyksen päälle sitten vielä yksi ahmintakerta ja olenkin jo jälleen se romuttautunut,läski,heikko paskakasa, joka viideltä aamulla oksentaa viimeisen kerran ja kaatuu tuhoutuneena sängylle sammumaan väsymyksen,pettymyksen ja itseinhon sekoitukseen...
Ps. Tänään syöty 1 isohko omena, 365 g rasvatonta rahkaa, 2 kuppia kahvia...






