Pitkä ja sekava postaus taas tiedossa, mutta koittakaa kestää :D
Pari päivää sitten sain ihan hirveän, hysteerisen itku-raivokohtauksen. Se on melko tavallista mulle nykyisin, mutta juju on siinä, että se alkoi silloin, kun olin sanomassa jotakin äidilleni. Hermot vaan petti yhtäkkiä ja ryhdyin hysteeriseksi. No eihän äitini tietenkään voinut jättää mua rauhaan sellaisessa mielentilassa ja siitä sitten kehittyi pitkä ja oikeastaan melko rehellinen keskustelu. Ruokaan liittyvistä ongelmista, sosiaalisista ongelmista..aika monista aiheista tuli puhuttua. Äiti yritti siinä samalla kehitellä jotakin suunnitelmaa, mitä tulisi tehdä, minkälainen parantumisprosessin tulisi olla jne.
Mä sanon suoraan, että koko keskustelun aikana mun takaraivossa jyskytti seuraavat ajatukset: "ei tuo kuitenkaan auta, mikään ei auta, me ollaan käyty tämä jo niin monesti läpi, meillä on ollut miljoonia suunnitelmia, jotka ovat aina jääneet melko lyhyeen..en kuitenkaan suostu syömään normaalisti, en kuitenkaan hyväksy itseäni tällaisena..en fyysistä olemustani enkä persoonallisia ominaisuuksiani..mikään ei muutu..koskaan..koska olen liian heikko..en halua tätä tarpeeksi...en halua luopua kaveristani nimeltään bulimia, en pysty siihen..en suostu lihomaan..parantuminen tarkoittaa lihomista..ainakin joksikin aikaa...tai ikuisesti..en suostu siihen"
Tällaisia ajatuksia..Mutta jos ollaan nyt hetken JÄRKEVIÄ ja LOOGISIA ja REHELLISIÄ ja kysytään itseltämme seuraavia kysymyksiä:
-Tulenko koskaan onnelliseksi, jos bulimia (tai muu syömishäiriö) on läsnä elämässäni?
-Pystynkö koskaan täysipainoisesti keskittymään ja saamaan iloa normaaliin elämään kuuluvista asioista?
-Pystynkö tekemään töitä/opiskelemaan niin kuin muut pystyvät?
-Saanko koskaan aikaan normaalin,terveen suhteen, oman perheen, pystynkö huolehtimaan ja antamaan lapselleni kaiken sen, mitä hän ansaitsee ja tarvitsee, jos en itse ole kunnossa?
-Pystynkö ylipäänsä jossakin vaiheessa enää saamaan lapsia?
Itse en usko, että mikään näistä toteutuu. Syömishäiriöt vaan vievät niin PALJON tilaa elämästä, että ennemmin tai myöhemmin millekään muulle ei sitä jää..
Ei, nuo järkevät ajatukset eivät saaneet päässäni tuota maagista naksahdusta, jonka jälkeen ihminen alkaa toimia oikein ja vain oikein. Mutta ne sai taas jälleen kerran (ehkäpä tuhennen) ajattelemaan tuota kaikkea..onko se tosiaan sen arvoista? Nuo muutamat kilot? Ehkä jopa kymmenen kiloa, mutta silti..Näemme päivittäin kymmeniä ylipainoisia ihmisiä, jotka tosiaan näyttävät onnellisilta..monilla on mies/tyttöystävä..ne nauravat..ne ovat itsevarmoja..ne ARVOSTAVAT itseään..Tiedän, monilla tuo vaikutelma on vaan pinnallista kuorta ja sisällä ihminen voi olla kuinka rikki tahansa, mutta onhan tällaisia ylipainoisia ihmisiä oikeastikin olemassa! onhan..? Uskon, että on.
Ja vielä lopuksi..Olen viime päivinä katsonut kymmeniä amerikkalaisia dokumentteja lihavuudesta, enimmäkseen teinien lihavuudesta..Ja minua suorastaan raivostuttaa kuulla "lääkäreiltä" semmoisia lauseita kuin "jotkut JOPA laittavat teehensä sokeria, vaikka tietävät, että heidän on laihduttava!" En usko, että kukaan koskaan laihtuu PYSYVÄSTI, jos luopuu täysin jostakin ruoka-aineesta. Uskon, että elimistömme tarvitsee tai sille ei ainakaan ole haitaksi kaikki ruoka-aineet järkevissä määrissä (tarkoitan nyt suht luonnollisia ruoka-aineita, en nyt mitään makeutusaineita tai muita E-koodilla merkittyjä aineita..)
Olen samaa mieltä sen ajatuksen kanssa, että mitä enemmän ihminen itseltään kieltää, sitä enemmän se juuri sitä haluaa ja ennemmin tai myöhemmin tuo "kamppailu" itsensä ja elimistönsä kanssa kostautuu kymmenkertaisesti...Näiden dokumenttien jälkeen en voi saada päästäni ajatusta, että amerikkalaiset todella ovat typeriä..eikä ihme, että juuri siellä suurin osa ihmisistä onkin ylipainoisia..Jos puolet ravitsemusterapeuteista jakelee tuollaisia vinkkejä ja kauhistelee, että joku laiduttava syö palan suklaata päivässä niin..ei ihme.
Ps. eiliset syömiset meni päin persettä. Söin päivällä rahkaa,omenoita,kahvia ja pari jugurttia..sitten menin tapaa tuttuja ja tulin kotiin yhdeltä yöllä..ja sitten söin kasviksia,juustoa,rahkaa..ja tajusin, että tuo on taas menoa. Söin päälle keittoa,paljon jugurttia,vähän kanaa..ja jotain vielä..oksensin.
Tänään olen syönyt yhdeltä päivällä 2 omenaa, 1 rasvaton jogurtti, kahvia
klo 17 sitten: 100 g lihaa, kasan kasviksia, neljä retiisiä, puolikas avokadoa,kahvi
PPS.Suunnitelmissa mennä klo 20.20 elokuviin..tekis mieli ostaa siellä iso piirtelö, mutten tiedä kestääkö pääni sitten olla oksentamatta..koska varmasti illalla elokuvien jälkeen tulen vielä syömään jotakin

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti