Mä en tajua..mä en vaan tajua..Kävin tänään aamiaisen(kahvi+omena+n.250g rahkaa) sossussa, jossa samassa rakennuksessa,muutama kerros alempana on terveysasema ja "itsepiste"..siellä on verenpainemittarit ja DIGITAALIVAAKA..mullahan on nyt viisarivaaka,kun se digi meni paskaks jossakin vaiheessa..niin, viisarivaaka siis ennen aamiaista näytti 55, terveyaseman vaaka 57..en tiedä kauhistuinko vai mitä..en oikein jaksanut panikoidakaan, kun olin muutenkin varma, että viisarivaaka heittää noin kilon..lisäksi se aamiainen ja päälläni oleva pitkä mekko (tosin aika kevyt, tänään oli helvetin lämmin päivä Helsingissä) ja kengät (ballerinat)..noh..sain vakuuteltua itselleni, että painoni on sen 56 paikkeilla..
Tulin kotiin joskus viideltä...söin...söin lisää..ja lisää..ja oksensin...huoneessani roskikseen..pistin varmuuden vuoksi 3 muovikassia..suljin ne hyvin tiukasti..Viime aikoina "vaatekaapissani", joka on vaatteista melko tyhjä, olen säilyttänyt maksimissaan 6 oksennuspussia kerrallaan muutaman päivän ajan..parhaani mukaan olen peitellyt ne lakanoilla (jotka myöhemmin myös heitin roskiin samalla kun vein nuo pussit) ja ruiskutellut kilon hajuvettä päälle..ikkuna on koko ajan auki ettei haju ois niin selvä..Niin eli tänään oksensin ekan kerran huoneessani...pussi nyt piilossa kaapissa..täytyy viedä se, kun on hyvä hetki..
Niin ja syynä siihen, että oksentelen nykyisin usein huoneessani on se, että äiti poistatti lukot vessoistamme (myös suihkuvessa)..en muista ehkä olenkin kertonut tämän aikaisemmin..Mutta toinen kerta kuitenkin tänään suihkussa verhon takana ja veden äänen peittämänä..kolmas kerta siin samassa suihkuvessassa ilman juoksevaa vettä, pistin vaan verhon eteen..ja neljäs kerta toisessa vessassa, jossa ei siis myöskään lukkoja..melkoisia riskejä, mutta silti teen tämän..yhä uudestaan ja uudestaan..Ahmin ja oksennan nykyisin myös öisin..2-3 aikaan..joskus vielä 4-puol viiden aikaan..ja nukadan sitten..parhaimmillaan mulla kestää saada suurimman osan pois mahastani n. 8-10 minuutissa..Onpa hieno saavutus 23-vuotiaalta naiselta...
N ei ole antanut kuulua itsestään..Kaippa tää oli vaan vielä yksi lyhyt draamanäytelmä hänen elämässään..nopeasti ohimenevä episodi..ehkäpä mieleenpainuva..ehkäpä ei edes sitäkään..Mulla on vieläkin sen antama ketju..sen illan jälkeen ku me ajeltiin sen kaa autol ja oltiin rannal..sen jälkeen ku se toi mut kotiin, se meni johonkin baariin..mutta ajoi sitten takas tänne..ulos.."mun" viereen..se halus nähdä ennen kuin lähden venäjälle..valehtelin siis lähteväni seuraavana päivänä..Hän yöpyi autossa lähellä taloani olevalla parkkipaikalla..ja me nähtiin aamulla..ja se antoi mulle sen korun..ja nyt...mitä nyt? Ei mitään..en tiedä..Tiedän, että hän on nyt bilettänyt muutaman viikonlopun Lahdessa..tyttöjen kanssa, jotka hän on tavannut samassa baarissa, misä mekin tavattiin..kyllä, olin..ja olen mustasukkainen..tunnen olevani niin mitätön, niin paljon huonompi..Olisin minäkin voinut olla noina hetkinä hänen vierellään..olisin,,jos olisin vahvempi..ja rohkeampi..ja luottaisin itseeni enemmän...Mutta ei..mä päätin piileksiä..kaikelta ja kaikilta..tässä kuoressani, joka on "suojannut" minua kaiken tän ajan..Keksin itselleni tekosyitä..äiti on esteenä..okei, onhan tuo totta...hän järjestäisi raivareita ja pilaisi jokaisen iltani vittuilullaan,hän tuhoaisi vaatteitani ja piilottaisi meikkini..hän kävisi muhun käsiks ja saisi mut tuntemaan itseni täysnollaksi.. mutta olisin voinut kestää sen..olisin voinut olla tätä kaikkea vahvempi..ja ehkä tästä tulisi jotain..ehkä..Mutta mä päätin antaa sen olla toistaiseksi..ajattelin, että saisin bulimian paremmin kuriin, järjestäisin itselleni asunnon, parantaisin välejä äidin kanssa..ja SITTEN voisin alkaa järjestää yksityistä elämääni..SITTEN voisin alkaa rakastaa..ja uskaltaa nähdä rakastamaani ihmistä..SITTEN..joskus..ja hänenkö pitäisi odottaa tän kaiken ajan?? Että minä selvittäisin kaikki sotkuni..Sitä päivää ei tuolla tavalla koskaan tuu...koskaan ei tule sitä "sitten"-päivää..
Löydän itseni taas tästä neljän seinän vankilastani..väsyneenä, epätoivoisena..voimattomana..itseluottamus ja itsetunto nollassa..mikään ei liiku mihinkään..olen taas juuttunut paikalleen..olen loukussa..sisällä itsessäni..enkä pääse pois..ahmiminen ja oksentelu on ihan normia, en voi muuta kuvitellakkaan tekeväni.
Nuoren naisen elämää tai "epäelämää". Epäelämää syömishäiriön kanssa ja heikkoa kamppailua sitä vastaan.
torstai 6. kesäkuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
perjantai 31. toukokuuta 2013
I want to make a change...
En ole varma siitä, mitä haluan kirjoittaa..on taas tapahtunut niin paljon..tai ehkä käytännössä ei niinkään paljon, mutta päässäni on pyörinyt vaikka mitä. Mä yritän kertoa kaiken hyvin lyhkäsesti.
ÄITI
Äiti sai tietää, että olen kiinnostunut tytöstä.
Äiti sai raivarin.
Äiti uhkasi tappaa sekä minut että hänet.
Äiti sulki liittymäni etten pystyis olla ainakin jonkin aikaa yhteydessä (avasin sit uuden)
Äiti tuhosi tavaroitani.
Äiti ei antanut hetkeksikään rauhaa raivareiltaan ja saarnoiltaan siitä, että lesbous on maailman pahin synti eikä sitä ikinä pysty saamaan jumalalta anteeksi. Lesboudesta ei kuulemma ikinä pääse myöhemmin eroon, se on psyykkinen sairaus, olen uhri joka joutui kieron lesbon käsiin.
Äiti sai painostuksellaan minut suostumaan sopimukseen, jonka mukaan en olisi yhteydessä N:ään millään tavalla kolmen viikon ajan (alkaen 22.5.2013) ..lisäksi sinä aikana lukisin hänen valitsemiaan lesbouden vastaisia artikkeleita (käytännössä kielenkäytöltään ja muutenkin tyyliltään täysin sopimattomia lesbo-homovihaajien keskustelupätkiä)
TYTTÖ "N"
(kerron tässä minkälainen uskon hänen olevan..tai haluaisin uskoa..tai molemmat)
Todella "epävakaa" persoona....alkoholi,lääkkeet,vaikea menneisyys..jne.
Herkkä ja haavoittuvainen
Kaipaa välittämistä, ja kiintyy itsekin helposti ihmisiin ainakin hetkellisesti..onko aitoa kiintymystä? En tiedä..
Osaa manipuloida ja haluaa tehdä sitä.
MINÄ
Vietin kenties toistaiseksi maailman ihanimman illan N:än kanssa..ajeltiin ensin autossa, sitten istuttiin rannalla..juteltiin..hän oli sylissäni ja hetkeksi taisin tuntea itseni onnelliseski..
Olin avoin, olin selvinpäin, mun oli helppo olla..meidän välillä oli kipinää..suudeltiin..puhuttiin henkeviä..kaikkea tällaista..en varmaan ikinä unohda sitä yötä..
Myöhemmin valehtelin N:lle lähteväni Venäjälle melkein koko kesäksi. Miksi? Halusin aikaa rauhoittaakseen tilannetta äidin kanssa..oikeasti..haluan pois kotoa..mahdollisimman nopeasti. Tiedän, että kuolen kotiin ennemmin tai myöhemmin..kuolen sisältä ainakin jos en myös fyysisesti..etsin siis koko ajan töitä (en nyt niin aktiivisesti kuin olisin voinut ollen alituisesti rättiväsynyt ja nykyisin hyvin masentunutkin..)
Tekstailtiin ihania viestejä..oikeasti ihania ja syvällisiä.
Sitten tuo sopimus äidin kanssa.
Tekstari N:ltä ettei hän jaksa enää ja haluaa päättää elämänsä..hyvästit siis..(mut älkää siis ajatelko että minä olisin jotenkin syynä..siinä oli paljon muuta sekavaa..) no myöhemmin sitten kuulemma (tekstarien perusteella) ambulanssi ja sairaala, nykyisin kai jo kotona..en ole sydämetön, tottakai pelästyin tuollaista tekstaria, mutta vähän kuitenkin aavistelin "draamanäytelmän" tuntua tuossa..sisimmissäni olin varma, että kaikki tulee olemaan hyvin. Syytin "kevyesti" häntä manipuloinnista..sen jälkeen muutamat tekstarit (viimeinen multa hänelle) ja hiljaisuus..nyt neljäs päivä..
MINÄ nyt
masentunut
ahmimista+oksentelua joka päivä
paino 55-56 kilon paikkeilla
toivoton halu muuttaa kotoa pois ja tuntea itseni vapaaksi..vapaaksi rakentaa mun oma elämä,suhteet..kaikki..
En tiedä rakastanko N:ää..vielä vähän aikaa sitten minusta todella tuntui siltä..vai halusinko vaan uskoa siihen? En halua luopua hänestä näin helpolla..haluan uskoa, että hänkin todella tarkoitti ainakin yhden neljäsosaa siitä mitä sanoi ja kirjoitti mulle..haluan todella uskoa siihen...
ÄITI
Äiti sai tietää, että olen kiinnostunut tytöstä.
Äiti sai raivarin.
Äiti uhkasi tappaa sekä minut että hänet.
Äiti sulki liittymäni etten pystyis olla ainakin jonkin aikaa yhteydessä (avasin sit uuden)
Äiti tuhosi tavaroitani.
Äiti ei antanut hetkeksikään rauhaa raivareiltaan ja saarnoiltaan siitä, että lesbous on maailman pahin synti eikä sitä ikinä pysty saamaan jumalalta anteeksi. Lesboudesta ei kuulemma ikinä pääse myöhemmin eroon, se on psyykkinen sairaus, olen uhri joka joutui kieron lesbon käsiin.
Äiti sai painostuksellaan minut suostumaan sopimukseen, jonka mukaan en olisi yhteydessä N:ään millään tavalla kolmen viikon ajan (alkaen 22.5.2013) ..lisäksi sinä aikana lukisin hänen valitsemiaan lesbouden vastaisia artikkeleita (käytännössä kielenkäytöltään ja muutenkin tyyliltään täysin sopimattomia lesbo-homovihaajien keskustelupätkiä)
TYTTÖ "N"
(kerron tässä minkälainen uskon hänen olevan..tai haluaisin uskoa..tai molemmat)
Todella "epävakaa" persoona....alkoholi,lääkkeet,vaikea menneisyys..jne.
Herkkä ja haavoittuvainen
Kaipaa välittämistä, ja kiintyy itsekin helposti ihmisiin ainakin hetkellisesti..onko aitoa kiintymystä? En tiedä..
Osaa manipuloida ja haluaa tehdä sitä.
MINÄ
Vietin kenties toistaiseksi maailman ihanimman illan N:än kanssa..ajeltiin ensin autossa, sitten istuttiin rannalla..juteltiin..hän oli sylissäni ja hetkeksi taisin tuntea itseni onnelliseski..
Olin avoin, olin selvinpäin, mun oli helppo olla..meidän välillä oli kipinää..suudeltiin..puhuttiin henkeviä..kaikkea tällaista..en varmaan ikinä unohda sitä yötä..
Myöhemmin valehtelin N:lle lähteväni Venäjälle melkein koko kesäksi. Miksi? Halusin aikaa rauhoittaakseen tilannetta äidin kanssa..oikeasti..haluan pois kotoa..mahdollisimman nopeasti. Tiedän, että kuolen kotiin ennemmin tai myöhemmin..kuolen sisältä ainakin jos en myös fyysisesti..etsin siis koko ajan töitä (en nyt niin aktiivisesti kuin olisin voinut ollen alituisesti rättiväsynyt ja nykyisin hyvin masentunutkin..)
Tekstailtiin ihania viestejä..oikeasti ihania ja syvällisiä.
Sitten tuo sopimus äidin kanssa.
Tekstari N:ltä ettei hän jaksa enää ja haluaa päättää elämänsä..hyvästit siis..(mut älkää siis ajatelko että minä olisin jotenkin syynä..siinä oli paljon muuta sekavaa..) no myöhemmin sitten kuulemma (tekstarien perusteella) ambulanssi ja sairaala, nykyisin kai jo kotona..en ole sydämetön, tottakai pelästyin tuollaista tekstaria, mutta vähän kuitenkin aavistelin "draamanäytelmän" tuntua tuossa..sisimmissäni olin varma, että kaikki tulee olemaan hyvin. Syytin "kevyesti" häntä manipuloinnista..sen jälkeen muutamat tekstarit (viimeinen multa hänelle) ja hiljaisuus..nyt neljäs päivä..
MINÄ nyt
masentunut
ahmimista+oksentelua joka päivä
paino 55-56 kilon paikkeilla
toivoton halu muuttaa kotoa pois ja tuntea itseni vapaaksi..vapaaksi rakentaa mun oma elämä,suhteet..kaikki..
En tiedä rakastanko N:ää..vielä vähän aikaa sitten minusta todella tuntui siltä..vai halusinko vaan uskoa siihen? En halua luopua hänestä näin helpolla..haluan uskoa, että hänkin todella tarkoitti ainakin yhden neljäsosaa siitä mitä sanoi ja kirjoitti mulle..haluan todella uskoa siihen...
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
helvetin pitkä ja sekava postaus :D
Haluaisin vähän päivittää tilannettani, kun en ole niin pitkään aikaan kirjoittanut mitään..
Syömisessä on pitkään aikaan ollut sama kierre..vähäkalorista ruokaa (rahkaa,hedelmiä,marjoja,kahvia)--->sitten jossakin vaiheessa päivää ahmiminen---> ja perään oksentaminen..Olen päivittäin oksentanut 1-3 kertaa..
Paitsi nyt viimeisen parin päivän aikana olen ahdannut itteeni kaikkee vähäkalorista (paitsi pähkinät!) , mutta paljon..enkä ole oksentanut..olo turvonnut, hieman väsynyt, mutta ihan tyytyväinen..lieneekö muut seikat ku oksentamattomuus siihen vaikuttaneet..:)
Näistä hieman tarkemmin..
Tapasin muutama viikko sitten baarissa ihmisen..tytön. Sanotaan häntä nyt vaikka N:ksi :) Suutelin häntä sinä iltana yhden kerran ja pyysin numeron. Sitten mentiin eri teille. Pääni selvitettyäni tajusin, etten oikeen tiedä, mitä teen sillä numerolla..Halusin nähdä häntä, mutten halunnutkaan..tai siis..pelkäsin..Olinhan jo "selvä"..
v***u että mua kyrpii tollane p***a..Anteeksi nyt kielenkäyttöni, mutta kun olen jo niin kypsynyt stressailemaan ja jännittämään kaikkia tapaamisia ja jälkeenpäin kelaamaan olinko tarpeeksi hyvä..
Mutta niin se on edelleenkin...
Lähetin kuitenkin N:lle tekstarin baarireissun seuraavana päivänä..en edes nyt muista mitä kirjoitin..jotain vaan, että oli pakko kirjoittaa ja blaa blaa..ja että haluuko hän joskus tavata. Hän halusi. Tekstareissa N ei vaikuttanut hirveän innostuneelta, mutta lukuisten soittojen ja tekstareiden perusteella tajusin, että kyllä hän kuitenkin jonkin verran oli :) En vastannut näihin hänen soittoihinsa ja tekstareilla sovittuja tapaamisaikoja siirtelin parhaani mukaan tuonnemmaksi..Hyvä minä..en edes tiedä kuinka monta typerää selitystä jouduin keksimään..Halusin nähdä..
No lauantaina sitten, kun olin suunnittelemasa taas peruuttavani sen illan tapaamisemme, mun ja äidin välillä tapahtu epämiellyttävä välikohtaus..Nimittäin hän tunkeutui mun skypeen ollessani kaupassa ja luki yksityisiä viestejäni..joissakin niistä kerroin kaverille tästä kyseisestä tytöstä..No me riideltiin sitten aika pahasti..ja ihan piruuttani päätin, että lähdenpä nyt sittenkin tapaamaan N:ää.
Tavattiin yhessä baarissa..häntä odotellessaan minuun "huomaamattani" upposi 24 cl viiniä..no en tullut siitä humalaan kuitenkaan, joten hänen saapuessaan olin vaan hieman rentoutunut..(Olen tietysti pettynyt, etten edelleenkään kehdannu kohdata tykkäämääni ihmistä täysin selväpäisenä..)
Juteltiin ja join vielä 12 cl viiniä..sit lähettii yhtee toiseen baariin..sit klubiin ja illan lopussa olinkin jo aika kännissä..kaikki rahat, mitkä mun tilillä oli (120e) olivat menneet, mutta olipahan hauskaa kuitenkin..Jäin N:lle yöksi..säädettiin vähäsen, muttei sen enempää..aamulla juteltiin vähän ja suudeltiin ennen lähtöäni..
Siitä asti ollaan tekstailtu jatkuvasti..hän halus nähä viel samana päivänä, mutten päässyt ja sit sovittiin kattoo eilistä Suomen peliä yhdessä..Hän oli tekstaillut mulle koko päivän, innoissaan (luulisin) tulevasta illastamme..ja mitä tein minä? Söin päivän aikana miljoona omenaa,pähkinöitä,rahkaa ja kahvia ja iltaan mennessä olin kivasati turvonnut kaikkialta..lisäksi olin edellisenä yönä nukkunut niin huonosti että pelästyin omia kasvojani peilistä..Se siitä illanvietosta siis..Typerä selitys ja pahoittelut viestinä N:lle (huonosti keksitty valhe, en viiti edes kertoa) ja selvästi pettynyt vastaus häneltä..En voi sanoin kuvailla kuinka pettynyt olin itseeni..eniten mua suututti se, ettei tärkeimpänä syynä sittenkään ollut turvotus,vatsan sekava toiminta ja pahannäköiset kasvot..syynä oli mun pelko..ahdistus..siitä, että jokin ei mee niin kuin haluaisin,jokin menisi pieleen..sanoisin jotain väärää tai en sanoisi jotain,mitä ehkä pitäis..pelkäsin, että olisi kiusallista, pelkäsin, että olisin liian hiljainen, liian tylsä, liian väsynyt, liian kaikkea pahaa..Läheteltiin sinä iltana vielä muutamia viestejä..viimeiseen viestiini en saanut vastausta..söin jotain vielä ja menin huoneeseeni oksentamaan...Ai niin äiti oli raivoissaan poistanut vessojemme lukot, kun en tullut äitienpäivän edellisenä yönä kotiin..tämä onkin tepsinyt hyvin enkä ole kahtena päivänä oksentanut, mutta eilen siis, kun turhauduin itteeni ja pelkuruuteeni niin meninpä ainakin FYYSISTÄ oloani parantamaan..sen jälkeen menin nukkumaan..itkin vähäsen..ja nukahdin tunniksi..sitten joskus kahdelta yöllä sain viestin, ettei hän jaksanutkaan katsoa peliä vaan meni nukkumaan..en tiedä onko tuo totta (vaik miksei olis??)..aattelin et ehkä se ei vaan halunnu vastata mulle aikaisemmi..mulla siis on ollut niin syyllinen ja turhautunut ja surullinen ja epätoivoinen olo..ette arvaakkaan..
Mutta me sovittiin täksi illaksi leffa hänen luonaan..Minä tuon karkit ja lonkerot ja hän valitsee leffan..ehkä..riippuu tykkäänkö sen valinnasta :D Mut mun pointti on nyt se, että mua pelottaa ihan vitusti..en tiedä mikä..kaikki..Olen nyt jo ihan kauhuissaan..about puolentoista tunnin kuluttua pitäs lähteä..Oikeasti..mitä vittua?..mitä mä siin menetän..vaikka kaikki menis ihan perselleen..vaikka hän haukkuis mut pystyyn eikä enää ikinä haluis nähä..mitä väliä sillä loppujen lopuksi on?? Mikä muuttuu?? särkyykö mun sydän? Tuskinpa. en nyt oikeasti ole vielä edes rakastunut häneen..kärsiikö mun itseluottamus? Se on jo valmiiksi niin paska, ettei sil nyt oikeastaan pitäs mitään väliä olla..en siis voi menettää mitään..enhän???
Syömisessä on pitkään aikaan ollut sama kierre..vähäkalorista ruokaa (rahkaa,hedelmiä,marjoja,kahvia)--->sitten jossakin vaiheessa päivää ahmiminen---> ja perään oksentaminen..Olen päivittäin oksentanut 1-3 kertaa..
Paitsi nyt viimeisen parin päivän aikana olen ahdannut itteeni kaikkee vähäkalorista (paitsi pähkinät!) , mutta paljon..enkä ole oksentanut..olo turvonnut, hieman väsynyt, mutta ihan tyytyväinen..lieneekö muut seikat ku oksentamattomuus siihen vaikuttaneet..:)
Näistä hieman tarkemmin..
Tapasin muutama viikko sitten baarissa ihmisen..tytön. Sanotaan häntä nyt vaikka N:ksi :) Suutelin häntä sinä iltana yhden kerran ja pyysin numeron. Sitten mentiin eri teille. Pääni selvitettyäni tajusin, etten oikeen tiedä, mitä teen sillä numerolla..Halusin nähdä häntä, mutten halunnutkaan..tai siis..pelkäsin..Olinhan jo "selvä"..
v***u että mua kyrpii tollane p***a..Anteeksi nyt kielenkäyttöni, mutta kun olen jo niin kypsynyt stressailemaan ja jännittämään kaikkia tapaamisia ja jälkeenpäin kelaamaan olinko tarpeeksi hyvä..
Mutta niin se on edelleenkin...
Lähetin kuitenkin N:lle tekstarin baarireissun seuraavana päivänä..en edes nyt muista mitä kirjoitin..jotain vaan, että oli pakko kirjoittaa ja blaa blaa..ja että haluuko hän joskus tavata. Hän halusi. Tekstareissa N ei vaikuttanut hirveän innostuneelta, mutta lukuisten soittojen ja tekstareiden perusteella tajusin, että kyllä hän kuitenkin jonkin verran oli :) En vastannut näihin hänen soittoihinsa ja tekstareilla sovittuja tapaamisaikoja siirtelin parhaani mukaan tuonnemmaksi..Hyvä minä..en edes tiedä kuinka monta typerää selitystä jouduin keksimään..Halusin nähdä..
No lauantaina sitten, kun olin suunnittelemasa taas peruuttavani sen illan tapaamisemme, mun ja äidin välillä tapahtu epämiellyttävä välikohtaus..Nimittäin hän tunkeutui mun skypeen ollessani kaupassa ja luki yksityisiä viestejäni..joissakin niistä kerroin kaverille tästä kyseisestä tytöstä..No me riideltiin sitten aika pahasti..ja ihan piruuttani päätin, että lähdenpä nyt sittenkin tapaamaan N:ää.
Tavattiin yhessä baarissa..häntä odotellessaan minuun "huomaamattani" upposi 24 cl viiniä..no en tullut siitä humalaan kuitenkaan, joten hänen saapuessaan olin vaan hieman rentoutunut..(Olen tietysti pettynyt, etten edelleenkään kehdannu kohdata tykkäämääni ihmistä täysin selväpäisenä..)
Juteltiin ja join vielä 12 cl viiniä..sit lähettii yhtee toiseen baariin..sit klubiin ja illan lopussa olinkin jo aika kännissä..kaikki rahat, mitkä mun tilillä oli (120e) olivat menneet, mutta olipahan hauskaa kuitenkin..Jäin N:lle yöksi..säädettiin vähäsen, muttei sen enempää..aamulla juteltiin vähän ja suudeltiin ennen lähtöäni..
Siitä asti ollaan tekstailtu jatkuvasti..hän halus nähä viel samana päivänä, mutten päässyt ja sit sovittiin kattoo eilistä Suomen peliä yhdessä..Hän oli tekstaillut mulle koko päivän, innoissaan (luulisin) tulevasta illastamme..ja mitä tein minä? Söin päivän aikana miljoona omenaa,pähkinöitä,rahkaa ja kahvia ja iltaan mennessä olin kivasati turvonnut kaikkialta..lisäksi olin edellisenä yönä nukkunut niin huonosti että pelästyin omia kasvojani peilistä..Se siitä illanvietosta siis..Typerä selitys ja pahoittelut viestinä N:lle (huonosti keksitty valhe, en viiti edes kertoa) ja selvästi pettynyt vastaus häneltä..En voi sanoin kuvailla kuinka pettynyt olin itseeni..eniten mua suututti se, ettei tärkeimpänä syynä sittenkään ollut turvotus,vatsan sekava toiminta ja pahannäköiset kasvot..syynä oli mun pelko..ahdistus..siitä, että jokin ei mee niin kuin haluaisin,jokin menisi pieleen..sanoisin jotain väärää tai en sanoisi jotain,mitä ehkä pitäis..pelkäsin, että olisi kiusallista, pelkäsin, että olisin liian hiljainen, liian tylsä, liian väsynyt, liian kaikkea pahaa..Läheteltiin sinä iltana vielä muutamia viestejä..viimeiseen viestiini en saanut vastausta..söin jotain vielä ja menin huoneeseeni oksentamaan...Ai niin äiti oli raivoissaan poistanut vessojemme lukot, kun en tullut äitienpäivän edellisenä yönä kotiin..tämä onkin tepsinyt hyvin enkä ole kahtena päivänä oksentanut, mutta eilen siis, kun turhauduin itteeni ja pelkuruuteeni niin meninpä ainakin FYYSISTÄ oloani parantamaan..sen jälkeen menin nukkumaan..itkin vähäsen..ja nukahdin tunniksi..sitten joskus kahdelta yöllä sain viestin, ettei hän jaksanutkaan katsoa peliä vaan meni nukkumaan..en tiedä onko tuo totta (vaik miksei olis??)..aattelin et ehkä se ei vaan halunnu vastata mulle aikaisemmi..mulla siis on ollut niin syyllinen ja turhautunut ja surullinen ja epätoivoinen olo..ette arvaakkaan..
Mutta me sovittiin täksi illaksi leffa hänen luonaan..Minä tuon karkit ja lonkerot ja hän valitsee leffan..ehkä..riippuu tykkäänkö sen valinnasta :D Mut mun pointti on nyt se, että mua pelottaa ihan vitusti..en tiedä mikä..kaikki..Olen nyt jo ihan kauhuissaan..about puolentoista tunnin kuluttua pitäs lähteä..Oikeasti..mitä vittua?..mitä mä siin menetän..vaikka kaikki menis ihan perselleen..vaikka hän haukkuis mut pystyyn eikä enää ikinä haluis nähä..mitä väliä sillä loppujen lopuksi on?? Mikä muuttuu?? särkyykö mun sydän? Tuskinpa. en nyt oikeasti ole vielä edes rakastunut häneen..kärsiikö mun itseluottamus? Se on jo valmiiksi niin paska, ettei sil nyt oikeastaan pitäs mitään väliä olla..en siis voi menettää mitään..enhän???
lauantai 20. huhtikuuta 2013
the internal dialogue
Ymmärrän nyt, etten oikeastaan enää edes yritä taistella tuota syömishäiriötä vastaan..Olen antanut sille kaiken vallan..olen ANTAUTUNUT sille. Enää pienen "ylensyönnin" (onkohan edes sitäkään?) en yritä vakuuttaa itselleni, että
se on ihan okei, yritä nyt vain pitää se sisällä niin seuraavan kerran et syö niin paljon..tulet joka kerta yhä kylläisemmäksi eikä sinun sitten tarvitse ahmia..ahminnat loppuvat..
En yritä ajatella näin..tai ajattelen tuota salamannopeasti ja siirryn ajatukseen: mutta
jo tuo kerta NOSTAA PAINOASI..muistatko miten pitkään jouduit oksentaa, jotta saisit sen tuohon lukemaan..syömällä siihen menee kolme kertaa kauemmin..
Mutta olisin ainakin terveempi, energisempi,iloisempi,aktiivisempi..
Sulla on ollut kolmen viikon jakso (2 niistä osastoviikkoa) jolloin olit syönyt helvetisti..olitko aktiivisempi,iloisempi,energisempi,hä??!
3 viikkoa on ehkä liian vähän niin pitkän itsensä kiduttamisen jälkeen..kyllä se siitä lähtee vielä..
Uskotko itsekään tuohon paskaan??
En.
Sitä minäkin.
se on ihan okei, yritä nyt vain pitää se sisällä niin seuraavan kerran et syö niin paljon..tulet joka kerta yhä kylläisemmäksi eikä sinun sitten tarvitse ahmia..ahminnat loppuvat..
En yritä ajatella näin..tai ajattelen tuota salamannopeasti ja siirryn ajatukseen: mutta
jo tuo kerta NOSTAA PAINOASI..muistatko miten pitkään jouduit oksentaa, jotta saisit sen tuohon lukemaan..syömällä siihen menee kolme kertaa kauemmin..
Mutta olisin ainakin terveempi, energisempi,iloisempi,aktiivisempi..
Sulla on ollut kolmen viikon jakso (2 niistä osastoviikkoa) jolloin olit syönyt helvetisti..olitko aktiivisempi,iloisempi,energisempi,hä??!
3 viikkoa on ehkä liian vähän niin pitkän itsensä kiduttamisen jälkeen..kyllä se siitä lähtee vielä..
Uskotko itsekään tuohon paskaan??
En.
Sitä minäkin.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Kaksi edellistä päivää ovat olleet VÄHÄN parempia kuin aikaisemmat..mutta vain vähän siis. Oksensin molempina päivinä yhden kerran ja olin syönyt päivän aikana jotain ruokaa..en nyt kuitenkaan normaalia..jotain omenoita,rahkaa,siemeniä ja kahvia lähinnä...jotakin tällaista. Tänään olen oksentanut 2 kertaa. Toisen oksennuskerran jälkeen vaaka näytti 55 kiloa. Ei niin paha..kai..
Sen jälkeen olen syönyt 1 rasvattoman jogurtin, 1 omenan, 400g luumua, n.200g suolakurkkua,kahvin ja kasan auringonkukansiemeniä..siementen ansiota syöty kalorimäärä voi olla aika suurikin, mutten tiedä jaksanko välittää siitä sen enempää..ajatukset ajautuvat nyt välillä kuitenkin ahmintaan ja oksentamiseen, mutta olen VÄSYNYT..
Mun pitäisi miettiä mitä mä oikeasti teen elämälläni..opintotuet menevät edelleen hukkaan, sairaslomaa en ole hakenut ja aika vaan kuluu ruuan kanssa vammailun parissa..välillä tulee biletyksiä,darroja,satunnaista sekstailua ja muuta sekopäistä..eikä yhtään mitään järkevää...
Ei yhtään mitään sellaista, millä olisi jokin tarkoitus..jokin merkitys..ei mitään.
Ajoin eilen bussilla (naurakaa tai älkää, mutta menin jollain bussilla jonnekin vailla mitään tarkoitusta tai päämäärää..istuin vaan, katoin ikkunasta ja kuuntelin musiikkia) ja näin yhes vaihees kadulla kävelevän pikkupojan..pojalla oli koulureppu selässään..Silloin mä jotenkin havahduin ajattelemaan, että tuollakin pikkupojalla, joka ei kenties tiedä eikä ymmärrä aikuisesta maailmasta yhtään mitään,jopa hänen elämässään on tällä hetkellä enemmän tarkoitusta kuin minun..Hän käy koulussa, tekee läksyjä..ehkä ulkoilee kavereittensa kanssa..tai ehkä hänellä on jokin lemmikki, jota hän hoitaa tai pikkuveli, jonka kanssa hän leikkii..tuo pikkupoika ELÄÄ..hän tekee jotakin..hän on aktiivinen osa tätä maailmaa..Pikkupojalla oli todennäköisesti kiire kotiin..ehkäpä tekemään läksyjä, ehkä syömään (ja myös nauttimaan ruuasta), ehkä leikkimään..tai ehkä hänellä oli vaan ikävä äitiä ja hän halusi päästä mahdollisimman nopeasti kotiinsa halatakseen tätä (hieman epätodennäköistä nykyaikana?? who knows..)..Itse olen jo unohtanut, milloin minulla olisi kiire yhtään mihinkään..no ehkä polille, mutta siitäkin on jo kuukausia aikaa..Tajusin silloin busissa, että käytännössä elämäni on pysähtynyt paikoilleen..oikeastaan on pysynyt paikoillaan jo pitkään..sisäinen minä on tiukasti ja epätoivoisesti jäänyt jumiin johonkin, mistä se ei osaa tai ehkäpä tällä hetkellä jo ei haluakaan päästä irtaantumaan.Olen tottunut olemaan siellä. Se on turvallista ja mukavaa..se on minun, OMA paikkani..oma suo, johon vajoan yhä enemmän ja josta pääseminen pois on yhä työlämpää.
Olen väsynyt ja ärtynyt...todennäköisesti menen nyt ahmimaan ja oksentamaan sitten. En jaksa ajatella enempää tilanteestani. Se ei ole muuttunut eikä varmaan lähiaikoina muutu..en tiedä mitä pitäisi tehdä..
Sen jälkeen olen syönyt 1 rasvattoman jogurtin, 1 omenan, 400g luumua, n.200g suolakurkkua,kahvin ja kasan auringonkukansiemeniä..siementen ansiota syöty kalorimäärä voi olla aika suurikin, mutten tiedä jaksanko välittää siitä sen enempää..ajatukset ajautuvat nyt välillä kuitenkin ahmintaan ja oksentamiseen, mutta olen VÄSYNYT..
Mun pitäisi miettiä mitä mä oikeasti teen elämälläni..opintotuet menevät edelleen hukkaan, sairaslomaa en ole hakenut ja aika vaan kuluu ruuan kanssa vammailun parissa..välillä tulee biletyksiä,darroja,satunnaista sekstailua ja muuta sekopäistä..eikä yhtään mitään järkevää...
Ei yhtään mitään sellaista, millä olisi jokin tarkoitus..jokin merkitys..ei mitään.
Ajoin eilen bussilla (naurakaa tai älkää, mutta menin jollain bussilla jonnekin vailla mitään tarkoitusta tai päämäärää..istuin vaan, katoin ikkunasta ja kuuntelin musiikkia) ja näin yhes vaihees kadulla kävelevän pikkupojan..pojalla oli koulureppu selässään..Silloin mä jotenkin havahduin ajattelemaan, että tuollakin pikkupojalla, joka ei kenties tiedä eikä ymmärrä aikuisesta maailmasta yhtään mitään,jopa hänen elämässään on tällä hetkellä enemmän tarkoitusta kuin minun..Hän käy koulussa, tekee läksyjä..ehkä ulkoilee kavereittensa kanssa..tai ehkä hänellä on jokin lemmikki, jota hän hoitaa tai pikkuveli, jonka kanssa hän leikkii..tuo pikkupoika ELÄÄ..hän tekee jotakin..hän on aktiivinen osa tätä maailmaa..Pikkupojalla oli todennäköisesti kiire kotiin..ehkäpä tekemään läksyjä, ehkä syömään (ja myös nauttimaan ruuasta), ehkä leikkimään..tai ehkä hänellä oli vaan ikävä äitiä ja hän halusi päästä mahdollisimman nopeasti kotiinsa halatakseen tätä (hieman epätodennäköistä nykyaikana?? who knows..)..Itse olen jo unohtanut, milloin minulla olisi kiire yhtään mihinkään..no ehkä polille, mutta siitäkin on jo kuukausia aikaa..Tajusin silloin busissa, että käytännössä elämäni on pysähtynyt paikoilleen..oikeastaan on pysynyt paikoillaan jo pitkään..sisäinen minä on tiukasti ja epätoivoisesti jäänyt jumiin johonkin, mistä se ei osaa tai ehkäpä tällä hetkellä jo ei haluakaan päästä irtaantumaan.Olen tottunut olemaan siellä. Se on turvallista ja mukavaa..se on minun, OMA paikkani..oma suo, johon vajoan yhä enemmän ja josta pääseminen pois on yhä työlämpää.
Olen väsynyt ja ärtynyt...todennäköisesti menen nyt ahmimaan ja oksentamaan sitten. En jaksa ajatella enempää tilanteestani. Se ei ole muuttunut eikä varmaan lähiaikoina muutu..en tiedä mitä pitäisi tehdä..
torstai 11. huhtikuuta 2013
I need restoration...
Tämä viikko lauantaista lähtien on ollut ihan kamala..Perjantaina mulla oli helvetin hauskaa.
Olin siskoni kanssa klubissa..olin juonut..aivan liikaa..tapasin todella hauskan tytön, nimeltä "M"..jonka kanssa pussailtiin sinä iltana aika paljon..sitten tutustuttiin muutamaan jätkään..mentiin kolmistaan (minä,sisko,uusi tuttavani "M") heidän hotellihuoneeseen..Niinku selvis ne jätkät oli tullut Helsinkiin toisesta kaupungista..Mulla oli läheisyyttä yhen jätkänkin kans sinä yönä..sanotaan sitä nyt vaikka "T"-jätkäksi :D Mun pikkusiskol oli juttuu yhen toisen jätkän kanssa..niitä oli siis yhteensä neljä..Olin jopa yllättynyt, kun aamulla T pyysi multa numeron..olen jo tottunut tälläisiin yöllä säädetään, aamulla herätään ja lähdetään eikä nähä enää koskaan -juttuihin :D Tekstailtiin kuitenkin samana päivänä aika paljon ja toivottavasti nähdään vielä, kun ne tai se tulee tänne taas.
Mutta siis..sen jälkeen..tulin kipeeks..aloin syömään ihan helvetisti..olen ollut koko ajan väsynyt..välillä en jaksanut oksentaa ollenkaan, välillä oksensin liian myöhään..viimeksi kun kävin vaalla..siitä on nyt kuitenkin muutama päivä,painoin 55 kiloa. Katastrofi. Nyt en edes uskalla ajatella kuinka paljon painan. En voi sanoin kuvailla miten väsynyt olenkaan tähän kaikkeen paskaan..Mul oli niin vaikeaa ylläpitää mun paino edes tossa 54 kilossa ja mitä nyt??? Veikkaan, että painan jotai 57-58..tiedän, että sisäisesti kuolen ainakin hetkeksi, jos näen nuo luvut..
Viiltelin eilen partaterällä viitisen uutta arpea käsivarteeni..ja vielä vähän aikaa sitten kauhistelin, miltä mun käsi näyttää ja harmittelin, etten viiti laittaa klubiin mitään hihatonta mekkoa..siinä sitä nyt olis..vielä nätimpi käsi. Huomasin, etten tuntenut kipua melkein yhtään..Musta tuntuu et vielä vähän enkä kykene tuntemaan enää yhtään mitään..Mä olen turvonnut kaikkialta..olen juonut paljon nesteitä, syönyt paljon rasvaista ruokaa, välillä oksentanut, kurkkuni on sekä oksentelun että flunssan ansiota turvonnut niin, että pelkään etten kohta saa henkeä..kasvot ovat kuin yks suuri pallo, ne ovat väsyneet, kuluneet, epätoivoa heijastavat kasvot.
Tänään olen oksentanut pari kertaa..sen jälkeen juonut vitusti kahvia, syönyt yhden avokadon, n 3/4 proteiinipatukkaa, auringonkukansiemeniä..en halua oksentaa tänään enää..haluan että turvotus laskisi edes vähän..haluan tuntea itseni taas ihmiseksi..eläväksi ihmiseksi. Tällä hetkellä olen kuollut. Fyysisesti ja henkisesti. Kauankohan mulla taas menee palautumiseen tästä helvetin paskasta..???
Tältä mun sisäinen maailma tällä hetkellä näyttää..destroyed.
Olin siskoni kanssa klubissa..olin juonut..aivan liikaa..tapasin todella hauskan tytön, nimeltä "M"..jonka kanssa pussailtiin sinä iltana aika paljon..sitten tutustuttiin muutamaan jätkään..mentiin kolmistaan (minä,sisko,uusi tuttavani "M") heidän hotellihuoneeseen..Niinku selvis ne jätkät oli tullut Helsinkiin toisesta kaupungista..Mulla oli läheisyyttä yhen jätkänkin kans sinä yönä..sanotaan sitä nyt vaikka "T"-jätkäksi :D Mun pikkusiskol oli juttuu yhen toisen jätkän kanssa..niitä oli siis yhteensä neljä..Olin jopa yllättynyt, kun aamulla T pyysi multa numeron..olen jo tottunut tälläisiin yöllä säädetään, aamulla herätään ja lähdetään eikä nähä enää koskaan -juttuihin :D Tekstailtiin kuitenkin samana päivänä aika paljon ja toivottavasti nähdään vielä, kun ne tai se tulee tänne taas.
Mutta siis..sen jälkeen..tulin kipeeks..aloin syömään ihan helvetisti..olen ollut koko ajan väsynyt..välillä en jaksanut oksentaa ollenkaan, välillä oksensin liian myöhään..viimeksi kun kävin vaalla..siitä on nyt kuitenkin muutama päivä,painoin 55 kiloa. Katastrofi. Nyt en edes uskalla ajatella kuinka paljon painan. En voi sanoin kuvailla miten väsynyt olenkaan tähän kaikkeen paskaan..Mul oli niin vaikeaa ylläpitää mun paino edes tossa 54 kilossa ja mitä nyt??? Veikkaan, että painan jotai 57-58..tiedän, että sisäisesti kuolen ainakin hetkeksi, jos näen nuo luvut..
Viiltelin eilen partaterällä viitisen uutta arpea käsivarteeni..ja vielä vähän aikaa sitten kauhistelin, miltä mun käsi näyttää ja harmittelin, etten viiti laittaa klubiin mitään hihatonta mekkoa..siinä sitä nyt olis..vielä nätimpi käsi. Huomasin, etten tuntenut kipua melkein yhtään..Musta tuntuu et vielä vähän enkä kykene tuntemaan enää yhtään mitään..Mä olen turvonnut kaikkialta..olen juonut paljon nesteitä, syönyt paljon rasvaista ruokaa, välillä oksentanut, kurkkuni on sekä oksentelun että flunssan ansiota turvonnut niin, että pelkään etten kohta saa henkeä..kasvot ovat kuin yks suuri pallo, ne ovat väsyneet, kuluneet, epätoivoa heijastavat kasvot.
Tänään olen oksentanut pari kertaa..sen jälkeen juonut vitusti kahvia, syönyt yhden avokadon, n 3/4 proteiinipatukkaa, auringonkukansiemeniä..en halua oksentaa tänään enää..haluan että turvotus laskisi edes vähän..haluan tuntea itseni taas ihmiseksi..eläväksi ihmiseksi. Tällä hetkellä olen kuollut. Fyysisesti ja henkisesti. Kauankohan mulla taas menee palautumiseen tästä helvetin paskasta..???
Tältä mun sisäinen maailma tällä hetkellä näyttää..destroyed.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


