Oksensin eilen kolme kertaa. Kaikki klo 10 illalla jälkeen. Tänään paino pitkästä aikaa 56 kilon puolella..olen siitä iloinen mutten eilisistä oksenteluista.
Tänään treffit..joskus illalla..ainakin klo 19 jälkeen..mua jännittää jo nyt..mietin mitä sanon,mistä me jutellaan,mitä tehdään,mihin mennään, tykkääkö hän musta vielä TÄYSIN selvinpäin ollessa..olihan se sillo aamulla jo ihan hyvin selvittänyt päänsä, mut who knows..unettoman yön jättämä väsymys+humalan jäänteet ni ehkä hänen arviointikykynsä ei ollutkaan parhaimmillaan :D
Kaapissa on piilossa pari alkoholipulloa..en tiedä vielä aionko juoda ennen tapaamista..eikö olekin säälittävää? :D olenhan jo sentään jo 22 (kohta 23) vuotias..ei mun pitäisi olla enää mikään teini..
Sitä paitsi, en haluaisi haista alkoholilta kun me vasta nähdään..ei se saa kelata et oon alkoholisti,joka turvautuu tosi usein pulloon :D Mut ehkä mä taidankin olla vähän sellainen..mitkä tahansa tilanteet joihin liitty sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa ahdistusta ajaa mut joka kerta miettimään alkoholia ja sen avulla rentoutumista..haluan irti tästä "käyttäytymismallista"..
Haluan ihan oikeasti tehdä häneen mukavan vaikutuksen..entä jos hän on juuri se, joka pystyisi tekemään mut onnelliseksi? auttamaan mua päästämään irti kaikista mun peloista ja sekoiluista? Saisi mut tuntemaan itseni arvokkaaksi?
En toki saa suhtautua häneen mahdollisten hyötyjen objektina, ihmisenä, jolla on mulle jotakin annettavaa..Haluan toki itsekin antaa..ja rakastaa..ja huolehtia jostakin..haluan odottaa jonkun tulevan kotiin, halaavan ja suutelevan mua..haluan kaivata jotakin ja haluan nähdä jonkun silmistä, että hän on kaivannut mua..
Haluan, että hän hullaantuisi muhun! ;)
Nuoren naisen elämää tai "epäelämää". Epäelämää syömishäiriön kanssa ja heikkoa kamppailua sitä vastaan.
lauantai 9. helmikuuta 2013
perjantai 8. helmikuuta 2013
Tässä välissä on ollut pari päivää, joina ahmin ja oksensin..3 kertaa/päivä. Eilen en ahminut enkä oksentanut..aamupaino 57 vaikka söin ja join ihan reilusti vielä kello yheltä yöllä. Vihdoinkin meni sen 58 alle..En halua tyriä tätä nytte..Sitä paitsi mulla taitaa olla treffit lauantaina sen baarijätkän kanssa..en tiiä mennäänkö me luistelee tai muuten vaan kahville..tai baariin..toivottavasti baariin :D En voi sille mitään..vieraiden ihmisten aiheuttama ahdistus vaan seuraa mua paikasta toiseen..Mun piti oikeastaan tavata se jo eilen..keksin taas yhden typerän selityksen miksen ehi..jos jotakin mulla on niin vapaa aikaa ainakin..Kaiken lisäksi valehtelen sille, että opiskelen..tai no..voisinhan mä olla opiskelemassa, mutta kun en ole..en vaan halua, että se näkee heti kaiken mun säälittävyyden :D Toisaalta, jos haluan ihan aidosti tutustua johonkin, niin mun on pakko olla myös itse oma itsensä..ja sehän periaatteessa merkitsee sitä, että ennemmin tai myöhemmin mun ongelmienkin on tultava esiin..anyway, eihän se tarkoita että mun pitäs heti hukuttaa sen niihin :D Joten katellaan, miltä yhdessäolo tuntuu (jos nyt kuitenkin pääsen sen ahdistuksen ja pelon yli ja meen tapaa sitä) ja mietitään sitten mitä asioita kerrotaan ja mitä ei :) Niin kuin sanoin, viime aikoina on tullut käytettyä jonkin verran enemmän alkoholia ja tupakkaa kuin yleensä (eilenkin join kahvia konjakilla..siinä vaiheessa, kun vielä luulin meneväni tapaamaan sitä jätkää :D )..Enpä saanut tarpeeksi rohkaisua siitä niin päätin antaa olla..Vittu mä olen kyllä maailman typerin ihminen..Mut kaiken kaikkiaan asiat ovat mielestäni menneet vähän paremmin viime aikoina..en tunne enää sellaista epätoivoa kuin jokin aika sitten..Luulen, että ehkä voisinkin pikkuhiljaa oppia elämään tässä yhteisössä ilman että pitää kompensoida stressi satuttamalla itseään tavalla tai toisella...Let's hope so ;)
maanantai 4. helmikuuta 2013
love in the air..or just wild imagination..?
Olin sittenkin eilen yöllä aika lähellä ahmintaa ja oksentamista..tuli syötyä jonkin verran enemmän kuin olin suunnitellut, mutta oksentamiseen en kuitenkaan alentunut.
Söin mm. kaiken lisäks n. 200g rasvatonta rahkaa, sen piltti marjapurkin, puolikas (!) keskikokoista hunajamelonia, aloitin myös sen piltti mangoherkun, mutten syönyt sitä kuin ehkä kolmisen teelusikkaa..ja sitten vielä puolikas kanaliemikuutiosta vedessä..Ai niin..söin vielä salaatin..ihan vaa vihersalaattia ei mitään kaloripommia..ahdisti, mutta annoin sen olla..
Tänään olen syönyt omenan, loput mangoherkkupurkista ja kahvin..syön ehkä vähäsen rahkaa vielä..
Sain eilen viestin klubissa tapaamaltani jätkältä.."Moi! miten sun päivä on mennyt? :) " Musta tuntuu vähän oudolta, että joku "yhden-yön-säädön" jälkeen haluaa vielä tavata ja olla ylipäänsä tekemisissä..yleensä olen lähtenyt "baarijätkieni" luota jo keskellä yötä niitten nukkuessa..mennyt vaa neljään asti auki olevaan mäkkiin ja syönyt,syönyt..välillä oksentanut mäkin ällöttävässä vessassa..Ei näköjään nuo satunnaiset "hellyyden-hetket" (oisko liian romanttisesti sanottu tyypillisistä kännisäädöistä?? :D ) pysty kuitenkaan täyttämään edes vähäksi aikaa tätä tyhjyyden tunnetta, mikä mun sisällä on jo kauan-kauan asustellut..Tosin se myös näköjään kuitenkin riippuu siitä, minkälaiseen ihmiseen siellä klubissa törmää :D Hetkeks musta tuntui, että tuo ihminen voisi joskus olla se ihminen, kenen kanssa mulla on hyvä ja rauhallista olla..sellainen ihminen, jonka edessä mulla ei ois tarvetta yrittää olla parempi kuin olenkaan..Me puhuttiin sen kanssa yhessä vaiheessa sen työstä ja se sano et se on tosi kyllästynyt siihen..ja lisäsi, että hänestä ois tosi mukavaa palata töistä kotiin, jos kotona häntä odottaisi joku..eikö oo ihanasti sanottu? :) Joo, joo..ehkä vaikutan vähän naiivilta ja liian helposti innostuvalta, mutta jos tarkemmin tarkastelis tuota nuorta miestä, niin aika moni mielestäni voisi yhdistää nämä sanat häneen..tarkoitan, että hän on hieman sen oloinen..ihan kuin hän ihan oikeasti kaipais vaan sellasta rauhallista, "perheellistä" onnea :D No anyway..saa nähä eteneekö tää juttu mihinkään...todennäköisesti tyrin sen, mut ei sitä tiedä vielä :D
POSSIBLE???
Söin mm. kaiken lisäks n. 200g rasvatonta rahkaa, sen piltti marjapurkin, puolikas (!) keskikokoista hunajamelonia, aloitin myös sen piltti mangoherkun, mutten syönyt sitä kuin ehkä kolmisen teelusikkaa..ja sitten vielä puolikas kanaliemikuutiosta vedessä..Ai niin..söin vielä salaatin..ihan vaa vihersalaattia ei mitään kaloripommia..ahdisti, mutta annoin sen olla..
Tänään olen syönyt omenan, loput mangoherkkupurkista ja kahvin..syön ehkä vähäsen rahkaa vielä..
Sain eilen viestin klubissa tapaamaltani jätkältä.."Moi! miten sun päivä on mennyt? :) " Musta tuntuu vähän oudolta, että joku "yhden-yön-säädön" jälkeen haluaa vielä tavata ja olla ylipäänsä tekemisissä..yleensä olen lähtenyt "baarijätkieni" luota jo keskellä yötä niitten nukkuessa..mennyt vaa neljään asti auki olevaan mäkkiin ja syönyt,syönyt..välillä oksentanut mäkin ällöttävässä vessassa..Ei näköjään nuo satunnaiset "hellyyden-hetket" (oisko liian romanttisesti sanottu tyypillisistä kännisäädöistä?? :D ) pysty kuitenkaan täyttämään edes vähäksi aikaa tätä tyhjyyden tunnetta, mikä mun sisällä on jo kauan-kauan asustellut..Tosin se myös näköjään kuitenkin riippuu siitä, minkälaiseen ihmiseen siellä klubissa törmää :D Hetkeks musta tuntui, että tuo ihminen voisi joskus olla se ihminen, kenen kanssa mulla on hyvä ja rauhallista olla..sellainen ihminen, jonka edessä mulla ei ois tarvetta yrittää olla parempi kuin olenkaan..Me puhuttiin sen kanssa yhessä vaiheessa sen työstä ja se sano et se on tosi kyllästynyt siihen..ja lisäsi, että hänestä ois tosi mukavaa palata töistä kotiin, jos kotona häntä odottaisi joku..eikö oo ihanasti sanottu? :) Joo, joo..ehkä vaikutan vähän naiivilta ja liian helposti innostuvalta, mutta jos tarkemmin tarkastelis tuota nuorta miestä, niin aika moni mielestäni voisi yhdistää nämä sanat häneen..tarkoitan, että hän on hieman sen oloinen..ihan kuin hän ihan oikeasti kaipais vaan sellasta rauhallista, "perheellistä" onnea :D No anyway..saa nähä eteneekö tää juttu mihinkään...todennäköisesti tyrin sen, mut ei sitä tiedä vielä :D
POSSIBLE???
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
I prefer alcohol :D
Kait minunkin on kerrottava vähäsen baari-illoistani, kerran niitä niin innolla odotin..Elikkä..alotetaan siitä, että tänään on kolmas päivä, jolloin en oksenna enkä ahmi..perjantaina ja lauantaina söin pari omenaa ja pari energiapatukkaa (145ckal/kpl) sekä paljon kahvia..ja jonkin verran alkoholia..
Perjantaina mentiin taas pelaa bilistä..minä,sisko+3 jätkää..olin juonut vähän viiniä, oli ihan kivaa..ei ehkä paras ilta elämässäni, mutta ei valittamista :) Tulimme kotiin joskus kahelta yöllä..bussipysäkiltä kävely ihanan talvisella kelillä tuntui piristävältä.
Eilen sitten menin siskoni kanssa yhen tutun jätkän luo, jolla oli kylässä vielä yks kaveri..juotiin kahvilikööriä,pelattiin lautapeliä, sitten klubiin..paljon porukkaa, paljon "saaliita",paljon savua ja alkoholia..eksyin yhessä vaiheessa porukastani ja kiersin klubia ainakin 10 kertaa..en löytänyt..jouduin "väistää" monia "säätöjä" matkalla :D alkuillasta ei oikein innostanu ulkopuolinen seura..lisäksi olin klubiin tullessani jo laskuhumalassa..törmäsin kuitenkin yhteen ihan mukavantuntuiseen jätkään, joka lainas puhelintaan että soittaisin kavereilleni (oma laukku ja puhelin oli siskolla ja sisko ties missä :D)..No löysin lopulta kadonneet ystäväni ja siskoni..se jätkä soitti illan mittaan monta kertaa, muttei musiikin huutaessa oikein saanut puheesta mitään selvää :D Sitten se lähetti tekstarin, et se on kohta lähös..nii ja sain lyhyen tapaamisemme aikana selville, että tällä herralla ( 20 vuotias muuten :)) on kämppä omassa käytössään, sillä sen vanhemmat on mökillä..Nii siis tekstarin et on lähös ja haluunko tulla sen mukaan..kelasin etten mee..en ollut tarpeeks humalassa eikä se nyt ollut kuitenkaan jätkä täysin mun makuun..anyway..meinattiin siskoni kanssa jo hakea kaverimme ja tekemään lähtöä mäkkiin, kun huomasin HÄNET..lyhyt, pojalta näyttävä,mutta kuitenkin tyttö, johon olen ollut rakastunut yli kolme vuotta..ehkä vieläkin..tai ehkä haluan vain uskotella itselleni sitä..kuitenkin..se oli joittenkin muijien kans liikkeel..en ollu nähny sitä ainakin puoleen vuoteen..se ei muistanu mun nimee..lähti muijiensa perässä tupakalle...sano, et "älä katoo mihinkään, mä palaan kohta"..arvatkaa palasiko..Kädessäni kimalsi miesten sadan euron rannekoru..lahja hänelle Turkista..en ehtinyt lahjoittaa ennen kuin menimme niin erilleen, että päätin antaa olla..siinä mä istuin, katselin tuota korua ja odotin..turhaan. Yritin vielä idiootti etsiä häntä, mutta siinä klubissa se on melko mahdotonta silloin kun se on täys..ja sehän oli. Olin niin katkera ja surullinen ja vihainen..vanhat tunteet ja viidennen drinkin herättävä humala nousivat pintaan. Lähetin sille jätkälle tekstarin, että tuun mukaan.
Kämppä oli vitun siisti ja iso ja siitä näki heti, ettei perhe oo köyhimmästä päästä..ei sillä mitään merkitystä olekaan,mutta olin siis täysin ihastunut hänen kämppään :) Juteltiin..oli tietysti säätöö, muttei varsinaista seksiä..en halunnut. Mutta oli mukavaa pitkästä aikaa nukkua jonkun kainalossa..
Ja mitä siitä, etten melkeen yhtään tuntenut häntä..? hän oli mukava, hänen halaus tuntui lämpimältä ja hellältä..hän sanoi monta mukavaa asiaa..okei lol, tottakai jos joku haluu panna, niin tietysti puhuu imartelevia kohteliaisuuksia, mutta se nyt vaikutti kuitenkin vähän erilaiselta kuin tavalliset "macho-säätöni" :D Aamulla hän ei halunnut päästää mua pois..halattiin, suudeltiin..puhuttiin..mä ihan todella aloin tykätä siitä..mutta näin täysin pääni selvittäneenä rupesin myös pikkuhiljaa ahdistumaan hänen seurastaan, vaikka hän todella olikin tosi mukava..hän meni saattaa mua jonkun matkaa (en sallinut sen saattaa koko matkaa..), sovittiin, että mennään yhessä luistelee joku kerta..en tiedä meenkö..mutta unohdin hänen luokseen mun lapaset ja ne ois mukava saada takaisin..vaikkei mikään "must" olekaan :D jos rupee ahdistamaan liikaa meinaan :D Menin mäkkiin tapaamaan siskoni, joka vietti yönsä sen kaverin luona, kenen kaa me oltiin klubissa..luulin että ahmin jotain mäkkimättöä, mutta join vaan limun..sitten mentiin kebab-ravintolaan ja söin siellä annoksen vuohenjuustokanaa lohkoperunoilla....voi että se oli hyvää..en oo ikinä syöny näin hyvää kanaa..kotona kahvi, nyt vähän aikaa sitten Nutrilett Hunger Control suklaapirtelö (220ckal), cola zeroa ja aion syödä vielä Piltti omena-mango-kauraherkun (200g - 130ckal) sekä Piltti metsämarjapurkki (125g - 62,5 ckal)..Eihän päivästä tuu liian tuhtia??? Kalorista alkoholia tietysti virtasi muhun eilen aika paljon, mutta vitut siitä..jos en ahmi enkä oksenna tänään kolme päivää ilman mitään paskaa täyttyy..ja se ois jo ennätys pitkästä aikaa :D Kyllä mä huomaan, että riippuvuudet vaan korvaa toisensa...alkoholi korvaa ruuan ja toisinpäin..ei tämäkään hyvä, mutta itse biletän mieluummin kuin ahmin ja oksennan..siitä saa kuitenkin enemmän positiivista fiilistä ;)
Perjantaina mentiin taas pelaa bilistä..minä,sisko+3 jätkää..olin juonut vähän viiniä, oli ihan kivaa..ei ehkä paras ilta elämässäni, mutta ei valittamista :) Tulimme kotiin joskus kahelta yöllä..bussipysäkiltä kävely ihanan talvisella kelillä tuntui piristävältä.
Eilen sitten menin siskoni kanssa yhen tutun jätkän luo, jolla oli kylässä vielä yks kaveri..juotiin kahvilikööriä,pelattiin lautapeliä, sitten klubiin..paljon porukkaa, paljon "saaliita",paljon savua ja alkoholia..eksyin yhessä vaiheessa porukastani ja kiersin klubia ainakin 10 kertaa..en löytänyt..jouduin "väistää" monia "säätöjä" matkalla :D alkuillasta ei oikein innostanu ulkopuolinen seura..lisäksi olin klubiin tullessani jo laskuhumalassa..törmäsin kuitenkin yhteen ihan mukavantuntuiseen jätkään, joka lainas puhelintaan että soittaisin kavereilleni (oma laukku ja puhelin oli siskolla ja sisko ties missä :D)..No löysin lopulta kadonneet ystäväni ja siskoni..se jätkä soitti illan mittaan monta kertaa, muttei musiikin huutaessa oikein saanut puheesta mitään selvää :D Sitten se lähetti tekstarin, et se on kohta lähös..nii ja sain lyhyen tapaamisemme aikana selville, että tällä herralla ( 20 vuotias muuten :)) on kämppä omassa käytössään, sillä sen vanhemmat on mökillä..Nii siis tekstarin et on lähös ja haluunko tulla sen mukaan..kelasin etten mee..en ollut tarpeeks humalassa eikä se nyt ollut kuitenkaan jätkä täysin mun makuun..anyway..meinattiin siskoni kanssa jo hakea kaverimme ja tekemään lähtöä mäkkiin, kun huomasin HÄNET..lyhyt, pojalta näyttävä,mutta kuitenkin tyttö, johon olen ollut rakastunut yli kolme vuotta..ehkä vieläkin..tai ehkä haluan vain uskotella itselleni sitä..kuitenkin..se oli joittenkin muijien kans liikkeel..en ollu nähny sitä ainakin puoleen vuoteen..se ei muistanu mun nimee..lähti muijiensa perässä tupakalle...sano, et "älä katoo mihinkään, mä palaan kohta"..arvatkaa palasiko..Kädessäni kimalsi miesten sadan euron rannekoru..lahja hänelle Turkista..en ehtinyt lahjoittaa ennen kuin menimme niin erilleen, että päätin antaa olla..siinä mä istuin, katselin tuota korua ja odotin..turhaan. Yritin vielä idiootti etsiä häntä, mutta siinä klubissa se on melko mahdotonta silloin kun se on täys..ja sehän oli. Olin niin katkera ja surullinen ja vihainen..vanhat tunteet ja viidennen drinkin herättävä humala nousivat pintaan. Lähetin sille jätkälle tekstarin, että tuun mukaan.
Kämppä oli vitun siisti ja iso ja siitä näki heti, ettei perhe oo köyhimmästä päästä..ei sillä mitään merkitystä olekaan,mutta olin siis täysin ihastunut hänen kämppään :) Juteltiin..oli tietysti säätöö, muttei varsinaista seksiä..en halunnut. Mutta oli mukavaa pitkästä aikaa nukkua jonkun kainalossa..
Ja mitä siitä, etten melkeen yhtään tuntenut häntä..? hän oli mukava, hänen halaus tuntui lämpimältä ja hellältä..hän sanoi monta mukavaa asiaa..okei lol, tottakai jos joku haluu panna, niin tietysti puhuu imartelevia kohteliaisuuksia, mutta se nyt vaikutti kuitenkin vähän erilaiselta kuin tavalliset "macho-säätöni" :D Aamulla hän ei halunnut päästää mua pois..halattiin, suudeltiin..puhuttiin..mä ihan todella aloin tykätä siitä..mutta näin täysin pääni selvittäneenä rupesin myös pikkuhiljaa ahdistumaan hänen seurastaan, vaikka hän todella olikin tosi mukava..hän meni saattaa mua jonkun matkaa (en sallinut sen saattaa koko matkaa..), sovittiin, että mennään yhessä luistelee joku kerta..en tiedä meenkö..mutta unohdin hänen luokseen mun lapaset ja ne ois mukava saada takaisin..vaikkei mikään "must" olekaan :D jos rupee ahdistamaan liikaa meinaan :D Menin mäkkiin tapaamaan siskoni, joka vietti yönsä sen kaverin luona, kenen kaa me oltiin klubissa..luulin että ahmin jotain mäkkimättöä, mutta join vaan limun..sitten mentiin kebab-ravintolaan ja söin siellä annoksen vuohenjuustokanaa lohkoperunoilla....voi että se oli hyvää..en oo ikinä syöny näin hyvää kanaa..kotona kahvi, nyt vähän aikaa sitten Nutrilett Hunger Control suklaapirtelö (220ckal), cola zeroa ja aion syödä vielä Piltti omena-mango-kauraherkun (200g - 130ckal) sekä Piltti metsämarjapurkki (125g - 62,5 ckal)..Eihän päivästä tuu liian tuhtia??? Kalorista alkoholia tietysti virtasi muhun eilen aika paljon, mutta vitut siitä..jos en ahmi enkä oksenna tänään kolme päivää ilman mitään paskaa täyttyy..ja se ois jo ennätys pitkästä aikaa :D Kyllä mä huomaan, että riippuvuudet vaan korvaa toisensa...alkoholi korvaa ruuan ja toisinpäin..ei tämäkään hyvä, mutta itse biletän mieluummin kuin ahmin ja oksennan..siitä saa kuitenkin enemmän positiivista fiilistä ;)
perjantai 1. helmikuuta 2013
I want to get drunk
Haluan lauantaina klubiin..haluan tulla humalaan ja olla iloinen ja tuntea itseni kauniiksi, haluan positiivista huomiota..ehkä jotain säätöä..toi on saalittävää, mutta olen ihminen ja..myös nainen..Ja kaikesta huolimatta fyysiset halut heräävät aika ajoin mullakin :D Kaipaan läheisyyttä toisen ihmisen kanssa..Oishan mulla muitakin vaihtoehtoja tietysti..tutustua ihmiseen rauhassa ja hoitaa tää "homma" siveämmin, ainakin selvinpäin..mutta,mutta..Oman kehonsa täydellinen halveksunta ajaa minut käyttämään sitä vanhaa kaavaa..känni+klubi+säätö+jatkot..Suurin piirtein näin..
En mielellään lähtisi klubiin turvonneella naamalla ja mahalla, joten haluan olla tänään ja huomenna ja tietysti lauantaina oksentamatta...ja ahmimatta tietysti..
Tämän päivän ruokasaldo:
aamulla viinirypäleitä n.6 kpl+ kahvi
päivällä kahvi+omena
illalla salaatti, jossa kalorisin ruoka-aines pikkumaissi (30 ckal/100g)..jäniksen ruokaa siis koko salaatti..
lisäksi 1 porkkana ja 1,5 kanaliemikuutiota sekoitettuna kuumaan veteen..
Ei mulla edes oo nälkä, mutta ajatukset on silti ruuassa..ilta ja yö ovat aina niitä pahimpia..yöllä on helpointa päästä huomaamattomasti vessaan oksentaa...en halua..en edes tiedä ahdistaako mua tän päivän syödyt ruuat, mutta olo on niin levoton..Ihan kuin oisin narkkari joka ei ole saanut ajoissa huumeannoksensa..Haluaisin rauhoittua ja nukahtaa..sitten tää päivä ois täydellinen syömisten osalta..Jotenkin mielessä aina välillä vilahtaa ajatus, että olen menettänyt tän päivän pelin..en halua sortua..miks mun mieli tekee näin mulle?? miksei se jätä mua rauhaan ruoka-ajatustensa kanssa??
Motivaatio olla oksentamatta on vaakalaudalla..en tiedä menenkö lauantaina klubiin, koska en tiedä lähteekö pikkusiskoni (se on jo kuitenkin 20 v.) mukaan..en halua lähteä yksin..tai miespuolisten tuttujen kaa...huvittavaa,mutta olen viime aikoina ollut tekemisissä vain jätkätuttujen kanssa..
Anyway...Lisäksi mua ahistaa se ajatus, että jos tulen oikeasti humalaan niin en voi tulla kotiin yöksi..mihinkäs mä sitten? No on mulla vaihtoehtoja just niitten jätkätuttujen keskuudesta, mutten välttis halua kellekään niistä yöksi..voisi olla kiusallista..tai en tiedä..Lisäksi ahdistaa, koska äiti tulee vittuilemaan mulle aamulla..ehkä hän piilottaa osan mun vaatteista..niin kuin se on aikaisemmin tehnyt, kun tiesi mun käyneen klubeissa..naurettavaa, but that's how it is..meillä on alkoholilakko. absoluuttinen. Onhan se oikein, mutta mä haluan känniin! Kunpa musta ei vaan tulis kaiken lisäks alkoholistia..se nyt tästä vaan puuttuis :D
En mielellään lähtisi klubiin turvonneella naamalla ja mahalla, joten haluan olla tänään ja huomenna ja tietysti lauantaina oksentamatta...ja ahmimatta tietysti..
Tämän päivän ruokasaldo:
aamulla viinirypäleitä n.6 kpl+ kahvi
päivällä kahvi+omena
illalla salaatti, jossa kalorisin ruoka-aines pikkumaissi (30 ckal/100g)..jäniksen ruokaa siis koko salaatti..
lisäksi 1 porkkana ja 1,5 kanaliemikuutiota sekoitettuna kuumaan veteen..
Ei mulla edes oo nälkä, mutta ajatukset on silti ruuassa..ilta ja yö ovat aina niitä pahimpia..yöllä on helpointa päästä huomaamattomasti vessaan oksentaa...en halua..en edes tiedä ahdistaako mua tän päivän syödyt ruuat, mutta olo on niin levoton..Ihan kuin oisin narkkari joka ei ole saanut ajoissa huumeannoksensa..Haluaisin rauhoittua ja nukahtaa..sitten tää päivä ois täydellinen syömisten osalta..Jotenkin mielessä aina välillä vilahtaa ajatus, että olen menettänyt tän päivän pelin..en halua sortua..miks mun mieli tekee näin mulle?? miksei se jätä mua rauhaan ruoka-ajatustensa kanssa??
Motivaatio olla oksentamatta on vaakalaudalla..en tiedä menenkö lauantaina klubiin, koska en tiedä lähteekö pikkusiskoni (se on jo kuitenkin 20 v.) mukaan..en halua lähteä yksin..tai miespuolisten tuttujen kaa...huvittavaa,mutta olen viime aikoina ollut tekemisissä vain jätkätuttujen kanssa..
Anyway...Lisäksi mua ahistaa se ajatus, että jos tulen oikeasti humalaan niin en voi tulla kotiin yöksi..mihinkäs mä sitten? No on mulla vaihtoehtoja just niitten jätkätuttujen keskuudesta, mutten välttis halua kellekään niistä yöksi..voisi olla kiusallista..tai en tiedä..Lisäksi ahdistaa, koska äiti tulee vittuilemaan mulle aamulla..ehkä hän piilottaa osan mun vaatteista..niin kuin se on aikaisemmin tehnyt, kun tiesi mun käyneen klubeissa..naurettavaa, but that's how it is..meillä on alkoholilakko. absoluuttinen. Onhan se oikein, mutta mä haluan känniin! Kunpa musta ei vaan tulis kaiken lisäks alkoholistia..se nyt tästä vaan puuttuis :D
maanantai 28. tammikuuta 2013
klo 3:00 yöllä
Pistän "tuoksutikut" palamaan, avaan ison ikkunan ja poltan salaa yhden tupakan..Olen kipeä ja ulkona on kylmä..tuulee..olen yöpaidassa. Vedän sisääni keuhkoja polttavaa savua ja katselen tummaa taivasta sekä lähes tyhjää autotietä..En tiedä mitä ajattelen. En tiedä, millä tavalla jatkaa mun elämää..Mulla ei ole ollut jo niin pitkään aikaan kontrollia mun elämästä, etten enää tiedä miten pitäisi elää..itsenäisesti..tai muutenkaan..olen antanut asioiden vaan tapahtua..Viimeisen kahden vuoden aikana muistan hoitaneeni vain lääkärikäynnit..Nyt olen antanut niidenkin olla..
Olen samassa tilanteessa kuin puolitoista vuotta sitten..Syömishäiriöllä on edelleen tiukka ote musta, opiskelu ei suju mitenkään ja nyt olen todella jättänyt hoidonkin olla..mitä mä teen??? Ei asiat hoidu itsestään..En voi vaan seurata mun elämää sivusta osallistumatta siihen..Ei ole sairaslomaa, joten saan kait tässä kuussa opintotukea..se menee hukkaan, koska en opiskele..en. Pitäisi mennä lääkärille ja hankkia se helvetin sairasloma..en jaksa..mua hävettää, en ole tehnyt juuri mitään saadakseen syömishäiriöni kuriin..en ole edes viitsinyt hakea apua mielialahäiriökeskukseen, vaikka sain lähetteen sinne jo aikoja sitten..Mua pelottaa ja ahdistaa hankkia enää minkäänlaista apua. Oikeasti..en ole ansainnut sitä..en ehkä edes halua sitä..haluan voittaa tämän..itse. Haluan olla rauhassa, haluan saada elämäni järjestykseen, haluan oppia elämään itseni kanssa, arvostamaan itseäni..sietämään itseäni. Miten voin tehdä sen, kun koen olevani kaikessa huonompi kuin kaikki muut?? Tiedän, ettei se ole niin, mutta kokonaisuudessaan tunnen olevani huonompi. Olen niin epävarma, että kysyisin, jos voisin jokaiselta vastaantulevalta "enhän ole kaikista huonoin tässä,tässä,tässä ja tässä asiassa..?? olenhan ok? Ansaitsenhan toisten sympatiaa??.." Ja vaikka saisin tuhansia positiivisia vastauksia, jatkaisin vain kysymistä..uudestaan ja uudestaan, uusilta ja taas uusilta ihmisiltä..samoista asioista over and over again.
En ole oksentanut tänään. Enkä ahminut. Kävin leffassa siskoni ja tuttujen kanssa. Päivä on ollut ihan hyvä..Miksi sitten tuntuu niin paskamaiselta???! Miks mun tekee mieli itkeä ja raivota ja riehua..miks mulle jäi niin paskat fiilikset ihmisten näkemisestä??? Enkö ollut tarpeeks hyvä..missä? Puhumisessa, nauramisessa, viihdyttämisessä..enkö ollut tarpeeksi energinen, iloinen, viihdyttävä, älykäs, vitsikäs..??? Mikä mua vaivaa..Mä olen sisimmissäni niin yksinäinen..ja jokin osa musta tuntee, että näin tulee olemaan aina..toinen osa ei vaan halua uskoa siihen, ei suostu hyväksymään sitä. Olen toisenlainen...vai olenko?
Pistän "tuoksutikut" palamaan, avaan ison ikkunan ja poltan salaa yhden tupakan..Olen kipeä ja ulkona on kylmä..tuulee..olen yöpaidassa. Vedän sisääni keuhkoja polttavaa savua ja katselen tummaa taivasta sekä lähes tyhjää autotietä..En tiedä mitä ajattelen. En tiedä, millä tavalla jatkaa mun elämää..Mulla ei ole ollut jo niin pitkään aikaan kontrollia mun elämästä, etten enää tiedä miten pitäisi elää..itsenäisesti..tai muutenkaan..olen antanut asioiden vaan tapahtua..Viimeisen kahden vuoden aikana muistan hoitaneeni vain lääkärikäynnit..Nyt olen antanut niidenkin olla..
Olen samassa tilanteessa kuin puolitoista vuotta sitten..Syömishäiriöllä on edelleen tiukka ote musta, opiskelu ei suju mitenkään ja nyt olen todella jättänyt hoidonkin olla..mitä mä teen??? Ei asiat hoidu itsestään..En voi vaan seurata mun elämää sivusta osallistumatta siihen..Ei ole sairaslomaa, joten saan kait tässä kuussa opintotukea..se menee hukkaan, koska en opiskele..en. Pitäisi mennä lääkärille ja hankkia se helvetin sairasloma..en jaksa..mua hävettää, en ole tehnyt juuri mitään saadakseen syömishäiriöni kuriin..en ole edes viitsinyt hakea apua mielialahäiriökeskukseen, vaikka sain lähetteen sinne jo aikoja sitten..Mua pelottaa ja ahdistaa hankkia enää minkäänlaista apua. Oikeasti..en ole ansainnut sitä..en ehkä edes halua sitä..haluan voittaa tämän..itse. Haluan olla rauhassa, haluan saada elämäni järjestykseen, haluan oppia elämään itseni kanssa, arvostamaan itseäni..sietämään itseäni. Miten voin tehdä sen, kun koen olevani kaikessa huonompi kuin kaikki muut?? Tiedän, ettei se ole niin, mutta kokonaisuudessaan tunnen olevani huonompi. Olen niin epävarma, että kysyisin, jos voisin jokaiselta vastaantulevalta "enhän ole kaikista huonoin tässä,tässä,tässä ja tässä asiassa..?? olenhan ok? Ansaitsenhan toisten sympatiaa??.." Ja vaikka saisin tuhansia positiivisia vastauksia, jatkaisin vain kysymistä..uudestaan ja uudestaan, uusilta ja taas uusilta ihmisiltä..samoista asioista over and over again.
En ole oksentanut tänään. Enkä ahminut. Kävin leffassa siskoni ja tuttujen kanssa. Päivä on ollut ihan hyvä..Miksi sitten tuntuu niin paskamaiselta???! Miks mun tekee mieli itkeä ja raivota ja riehua..miks mulle jäi niin paskat fiilikset ihmisten näkemisestä??? Enkö ollut tarpeeks hyvä..missä? Puhumisessa, nauramisessa, viihdyttämisessä..enkö ollut tarpeeksi energinen, iloinen, viihdyttävä, älykäs, vitsikäs..??? Mikä mua vaivaa..Mä olen sisimmissäni niin yksinäinen..ja jokin osa musta tuntee, että näin tulee olemaan aina..toinen osa ei vaan halua uskoa siihen, ei suostu hyväksymään sitä. Olen toisenlainen...vai olenko?
torstai 24. tammikuuta 2013
Mä myrkytän vähitellen itseäni..ja rakkaitani
Luin äsken Moonpien postauksen, jossa hän mietti äidille kertomista..ja ajattelin kertoa oman tarinani osan, joka koskee juuri tätä "äiti-kysymystä" :) En haluaisi, että tarinastani vedetään mitään johtopäätöksiä..minä olen minä ja äitini on äitini, ihmiset ovat erilaisia, joten asiat voivat järjestyä aivan eri tavalla kuin meillä..So.
Äitini oli varmaan epäillyt tätä aikaisemminkin, mutta kerroin hänelle "virallisesti" viime syksynä. Meillä oli tosi tunteellinen ja syvällinen keskustelu, itkin paljon, sain kuulla häneltä paljon lohduttavia ja piristäviä ajatuksia..Silloin musta tuntui, että tästä eteenpäin kaikki olisi toisin..
Me suunniteltiin, että kävisin sairaslomani aikana hänen työpaikallaan (hän on töissä iltapäiväkerhossa ala-aste koulussa), jotta saisin jotakin tekemistä, lisäksi olen itsekin sitä mieltä, että lasten kanssa touhuaminen on hyvää terapiaa kelle tahansa..No, kävinhän minä siellä..yhden kerran..siihen se jäi. Tunnustan, täysin oma vikani.
Kertomisen jälkeen päätettiin myös tietenkin siitä, että äitini ja muut vahtisivat syömistäni..Halusin, että he estäisivät minua ahmimasta..No mutta se äidin mielestä oleva normaali määrä ruokaa oli mulle tuntemuksieni perusteella monesti aivan liikaa..oksentamaan äitini ei tietysti minua päästänyt. Niinpä vähitellen aloin torjumaan heidän apunsa syömisessäni..Olin koko ajan tosi ärtynyt, kiukkuinen, väitin, että he vaan lisäävät syömiseen liittyviä paineita, eivätkä estä mua ahmimasta vaan pelkästään oksentamasta. En kaivannut sellaista apua, pärjäisin paremmin yksin.
Siirryin siis vähitellen taas yksin syömiseen..tein hirveitä kasoja salaatteja, söin hirveitä määriä hedelmiä ja äitini huomautuksiin tokaisin vain ärtyneenä, että omapa on asiani. Usein nämä hirvittävät määrät jäniksen ruokaa päätyivät pönttöön..ei minunkaan venynyt mahalaukku oikein kestänyt..Siinä vaiheessa opin oksentamaan melko äänettömästi ja mulle riitti, että äiti olisi olkkarissa, kun ite menin kauimpaan vessaan..vasta myöhemmin otin käyttöön erilaisia konsteja.."hiusten kuivaamista", "meikkien poistamista", "hampaiden pesu ja huuhtelu", "sheivaaminen suihkussa"..eikun vesihana auki ja mahdollisimman äänettömästi kaikki paska pois sisältäni..Monesti, kun piti päästä oksentaa enkä ollut käynyt suihkussa ennen sitä (en siis voinut vaan mennä kuivaamaan hiuksia) väitin, että mun pitää kuivattaa hiuksista kuivashampoo (en ole ikinä sellaista käyttänyt) tai lakka tai mikä tahansa hiusmössö, mitä ei oikeasti tietenkään tarvi kuivattaa..Hyvä, ettei äitini ole perillä näistä hiusmuotoilun jutuista :D Välillä taas vaikka olisinkin käynyt suihkussa ja sen jälkeen jo kuivannut hiukseni, käärin kuivat hiukset pyyheeseen ja sanon, etten ole niitä loppuun asti vielä kuivannut..Tällaisia typeriä konsteja on mulla jatkuvasti käytössä nykyisin...
Äitini on väsynyt..luulenpa, että hän on väsynyt kaikkeen..Meillä on "sota" meluavien naapureiden kanssa eikä hän ole saanut yli kahteen vuoteen nukuttua hyvin..Hänellä on jatkuvasti riitoja mummin kanssa, jotka imevät hänestä kaikki mehut...hän on hermoromahduksen partaalla..enkä minä helpota hänen elämäänsä yhtään..Äidilläni ei vain ole enää voimia vahtia kaiken lisäks mua..se helpottaa mun bulimiaelämää..Välillä, kun ajattelen kaikkea tätä, saan paniikkikohtauksia..tuntuu, että kaikki maailman paska on kasaantunut äitini harteille, enkä tee asialle mitään..päinvastoin. Välillä juuri nuo omantunnon tuskat saavat mut ajattelemaan elämän lopettamista. Tiedän, että sekin olisi varmaan yksi maailman itsekkäimmistä teoista, mutta se ajatus, että ajan kanssa läheiseni saisivat tuntea eräänlaisen vapautuksen..en tiedä. Siskoni sanoi, että joka kerta, kun lähden ulos yksin enkä kerro minne, hän pelkää etten enää palaa..Miten olen voinut saada aikaan tällaisen tilanteen, että läheiseni joutuvat miettimään tällaista???
Äitini oli varmaan epäillyt tätä aikaisemminkin, mutta kerroin hänelle "virallisesti" viime syksynä. Meillä oli tosi tunteellinen ja syvällinen keskustelu, itkin paljon, sain kuulla häneltä paljon lohduttavia ja piristäviä ajatuksia..Silloin musta tuntui, että tästä eteenpäin kaikki olisi toisin..
Me suunniteltiin, että kävisin sairaslomani aikana hänen työpaikallaan (hän on töissä iltapäiväkerhossa ala-aste koulussa), jotta saisin jotakin tekemistä, lisäksi olen itsekin sitä mieltä, että lasten kanssa touhuaminen on hyvää terapiaa kelle tahansa..No, kävinhän minä siellä..yhden kerran..siihen se jäi. Tunnustan, täysin oma vikani.
Kertomisen jälkeen päätettiin myös tietenkin siitä, että äitini ja muut vahtisivat syömistäni..Halusin, että he estäisivät minua ahmimasta..No mutta se äidin mielestä oleva normaali määrä ruokaa oli mulle tuntemuksieni perusteella monesti aivan liikaa..oksentamaan äitini ei tietysti minua päästänyt. Niinpä vähitellen aloin torjumaan heidän apunsa syömisessäni..Olin koko ajan tosi ärtynyt, kiukkuinen, väitin, että he vaan lisäävät syömiseen liittyviä paineita, eivätkä estä mua ahmimasta vaan pelkästään oksentamasta. En kaivannut sellaista apua, pärjäisin paremmin yksin.
Siirryin siis vähitellen taas yksin syömiseen..tein hirveitä kasoja salaatteja, söin hirveitä määriä hedelmiä ja äitini huomautuksiin tokaisin vain ärtyneenä, että omapa on asiani. Usein nämä hirvittävät määrät jäniksen ruokaa päätyivät pönttöön..ei minunkaan venynyt mahalaukku oikein kestänyt..Siinä vaiheessa opin oksentamaan melko äänettömästi ja mulle riitti, että äiti olisi olkkarissa, kun ite menin kauimpaan vessaan..vasta myöhemmin otin käyttöön erilaisia konsteja.."hiusten kuivaamista", "meikkien poistamista", "hampaiden pesu ja huuhtelu", "sheivaaminen suihkussa"..eikun vesihana auki ja mahdollisimman äänettömästi kaikki paska pois sisältäni..Monesti, kun piti päästä oksentaa enkä ollut käynyt suihkussa ennen sitä (en siis voinut vaan mennä kuivaamaan hiuksia) väitin, että mun pitää kuivattaa hiuksista kuivashampoo (en ole ikinä sellaista käyttänyt) tai lakka tai mikä tahansa hiusmössö, mitä ei oikeasti tietenkään tarvi kuivattaa..Hyvä, ettei äitini ole perillä näistä hiusmuotoilun jutuista :D Välillä taas vaikka olisinkin käynyt suihkussa ja sen jälkeen jo kuivannut hiukseni, käärin kuivat hiukset pyyheeseen ja sanon, etten ole niitä loppuun asti vielä kuivannut..Tällaisia typeriä konsteja on mulla jatkuvasti käytössä nykyisin...
Äitini on väsynyt..luulenpa, että hän on väsynyt kaikkeen..Meillä on "sota" meluavien naapureiden kanssa eikä hän ole saanut yli kahteen vuoteen nukuttua hyvin..Hänellä on jatkuvasti riitoja mummin kanssa, jotka imevät hänestä kaikki mehut...hän on hermoromahduksen partaalla..enkä minä helpota hänen elämäänsä yhtään..Äidilläni ei vain ole enää voimia vahtia kaiken lisäks mua..se helpottaa mun bulimiaelämää..Välillä, kun ajattelen kaikkea tätä, saan paniikkikohtauksia..tuntuu, että kaikki maailman paska on kasaantunut äitini harteille, enkä tee asialle mitään..päinvastoin. Välillä juuri nuo omantunnon tuskat saavat mut ajattelemaan elämän lopettamista. Tiedän, että sekin olisi varmaan yksi maailman itsekkäimmistä teoista, mutta se ajatus, että ajan kanssa läheiseni saisivat tuntea eräänlaisen vapautuksen..en tiedä. Siskoni sanoi, että joka kerta, kun lähden ulos yksin enkä kerro minne, hän pelkää etten enää palaa..Miten olen voinut saada aikaan tällaisen tilanteen, että läheiseni joutuvat miettimään tällaista???
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












