Luin äsken Moonpien postauksen, jossa hän mietti äidille kertomista..ja ajattelin kertoa oman tarinani osan, joka koskee juuri tätä "äiti-kysymystä" :) En haluaisi, että tarinastani vedetään mitään johtopäätöksiä..minä olen minä ja äitini on äitini, ihmiset ovat erilaisia, joten asiat voivat järjestyä aivan eri tavalla kuin meillä..So.
Äitini oli varmaan epäillyt tätä aikaisemminkin, mutta kerroin hänelle "virallisesti" viime syksynä. Meillä oli tosi tunteellinen ja syvällinen keskustelu, itkin paljon, sain kuulla häneltä paljon lohduttavia ja piristäviä ajatuksia..Silloin musta tuntui, että tästä eteenpäin kaikki olisi toisin..
Me suunniteltiin, että kävisin sairaslomani aikana hänen työpaikallaan (hän on töissä iltapäiväkerhossa ala-aste koulussa), jotta saisin jotakin tekemistä, lisäksi olen itsekin sitä mieltä, että lasten kanssa touhuaminen on hyvää terapiaa kelle tahansa..No, kävinhän minä siellä..yhden kerran..siihen se jäi. Tunnustan, täysin oma vikani.
Kertomisen jälkeen päätettiin myös tietenkin siitä, että äitini ja muut vahtisivat syömistäni..Halusin, että he estäisivät minua ahmimasta..No mutta se äidin mielestä oleva normaali määrä ruokaa oli mulle tuntemuksieni perusteella monesti aivan liikaa..oksentamaan äitini ei tietysti minua päästänyt. Niinpä vähitellen aloin torjumaan heidän apunsa syömisessäni..Olin koko ajan tosi ärtynyt, kiukkuinen, väitin, että he vaan lisäävät syömiseen liittyviä paineita, eivätkä estä mua ahmimasta vaan pelkästään oksentamasta. En kaivannut sellaista apua, pärjäisin paremmin yksin.
Siirryin siis vähitellen taas yksin syömiseen..tein hirveitä kasoja salaatteja, söin hirveitä määriä hedelmiä ja äitini huomautuksiin tokaisin vain ärtyneenä, että omapa on asiani. Usein nämä hirvittävät määrät jäniksen ruokaa päätyivät pönttöön..ei minunkaan venynyt mahalaukku oikein kestänyt..Siinä vaiheessa opin oksentamaan melko äänettömästi ja mulle riitti, että äiti olisi olkkarissa, kun ite menin kauimpaan vessaan..vasta myöhemmin otin käyttöön erilaisia konsteja.."hiusten kuivaamista", "meikkien poistamista", "hampaiden pesu ja huuhtelu", "sheivaaminen suihkussa"..eikun vesihana auki ja mahdollisimman äänettömästi kaikki paska pois sisältäni..Monesti, kun piti päästä oksentaa enkä ollut käynyt suihkussa ennen sitä (en siis voinut vaan mennä kuivaamaan hiuksia) väitin, että mun pitää kuivattaa hiuksista kuivashampoo (en ole ikinä sellaista käyttänyt) tai lakka tai mikä tahansa hiusmössö, mitä ei oikeasti tietenkään tarvi kuivattaa..Hyvä, ettei äitini ole perillä näistä hiusmuotoilun jutuista :D Välillä taas vaikka olisinkin käynyt suihkussa ja sen jälkeen jo kuivannut hiukseni, käärin kuivat hiukset pyyheeseen ja sanon, etten ole niitä loppuun asti vielä kuivannut..Tällaisia typeriä konsteja on mulla jatkuvasti käytössä nykyisin...
Äitini on väsynyt..luulenpa, että hän on väsynyt kaikkeen..Meillä on "sota" meluavien naapureiden kanssa eikä hän ole saanut yli kahteen vuoteen nukuttua hyvin..Hänellä on jatkuvasti riitoja mummin kanssa, jotka imevät hänestä kaikki mehut...hän on hermoromahduksen partaalla..enkä minä helpota hänen elämäänsä yhtään..Äidilläni ei vain ole enää voimia vahtia kaiken lisäks mua..se helpottaa mun bulimiaelämää..Välillä, kun ajattelen kaikkea tätä, saan paniikkikohtauksia..tuntuu, että kaikki maailman paska on kasaantunut äitini harteille, enkä tee asialle mitään..päinvastoin. Välillä juuri nuo omantunnon tuskat saavat mut ajattelemaan elämän lopettamista. Tiedän, että sekin olisi varmaan yksi maailman itsekkäimmistä teoista, mutta se ajatus, että ajan kanssa läheiseni saisivat tuntea eräänlaisen vapautuksen..en tiedä. Siskoni sanoi, että joka kerta, kun lähden ulos yksin enkä kerro minne, hän pelkää etten enää palaa..Miten olen voinut saada aikaan tällaisen tilanteen, että läheiseni joutuvat miettimään tällaista???

Tässä yksi syy siihen, miksi epäröin kertoa. Oma äitini on joutunut kestämään jo todella ikäviä asioita, enkä millään haluaisi olla lisäämässä hänen huolta ja taakkaa. Vaikka äiti on aina äiti ja hänen tehtävänsä on kantaa huolta lapsistaan, niin mä en kestä sitä mitä kaikkea äiti joutuu kestämään. Voimia sulle ja äidillesikin.<3
VastaaPoista