klo 3:00 yöllä
Pistän "tuoksutikut" palamaan, avaan ison ikkunan ja poltan salaa yhden tupakan..Olen kipeä ja ulkona on kylmä..tuulee..olen yöpaidassa. Vedän sisääni keuhkoja polttavaa savua ja katselen tummaa taivasta sekä lähes tyhjää autotietä..En tiedä mitä ajattelen. En tiedä, millä tavalla jatkaa mun elämää..Mulla ei ole ollut jo niin pitkään aikaan kontrollia mun elämästä, etten enää tiedä miten pitäisi elää..itsenäisesti..tai muutenkaan..olen antanut asioiden vaan tapahtua..Viimeisen kahden vuoden aikana muistan hoitaneeni vain lääkärikäynnit..Nyt olen antanut niidenkin olla..
Olen samassa tilanteessa kuin puolitoista vuotta sitten..Syömishäiriöllä on edelleen tiukka ote musta, opiskelu ei suju mitenkään ja nyt olen todella jättänyt hoidonkin olla..mitä mä teen??? Ei asiat hoidu itsestään..En voi vaan seurata mun elämää sivusta osallistumatta siihen..Ei ole sairaslomaa, joten saan kait tässä kuussa opintotukea..se menee hukkaan, koska en opiskele..en. Pitäisi mennä lääkärille ja hankkia se helvetin sairasloma..en jaksa..mua hävettää, en ole tehnyt juuri mitään saadakseen syömishäiriöni kuriin..en ole edes viitsinyt hakea apua mielialahäiriökeskukseen, vaikka sain lähetteen sinne jo aikoja sitten..Mua pelottaa ja ahdistaa hankkia enää minkäänlaista apua. Oikeasti..en ole ansainnut sitä..en ehkä edes halua sitä..haluan voittaa tämän..itse. Haluan olla rauhassa, haluan saada elämäni järjestykseen, haluan oppia elämään itseni kanssa, arvostamaan itseäni..sietämään itseäni. Miten voin tehdä sen, kun koen olevani kaikessa huonompi kuin kaikki muut?? Tiedän, ettei se ole niin, mutta kokonaisuudessaan tunnen olevani huonompi. Olen niin epävarma, että kysyisin, jos voisin jokaiselta vastaantulevalta "enhän ole kaikista huonoin tässä,tässä,tässä ja tässä asiassa..?? olenhan ok? Ansaitsenhan toisten sympatiaa??.." Ja vaikka saisin tuhansia positiivisia vastauksia, jatkaisin vain kysymistä..uudestaan ja uudestaan, uusilta ja taas uusilta ihmisiltä..samoista asioista over and over again.
En ole oksentanut tänään. Enkä ahminut. Kävin leffassa siskoni ja tuttujen kanssa. Päivä on ollut ihan hyvä..Miksi sitten tuntuu niin paskamaiselta???! Miks mun tekee mieli itkeä ja raivota ja riehua..miks mulle jäi niin paskat fiilikset ihmisten näkemisestä??? Enkö ollut tarpeeks hyvä..missä? Puhumisessa, nauramisessa, viihdyttämisessä..enkö ollut tarpeeksi energinen, iloinen, viihdyttävä, älykäs, vitsikäs..??? Mikä mua vaivaa..Mä olen sisimmissäni niin yksinäinen..ja jokin osa musta tuntee, että näin tulee olemaan aina..toinen osa ei vaan halua uskoa siihen, ei suostu hyväksymään sitä. Olen toisenlainen...vai olenko?
Nuoren naisen elämää tai "epäelämää". Epäelämää syömishäiriön kanssa ja heikkoa kamppailua sitä vastaan.
maanantai 28. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Mä myrkytän vähitellen itseäni..ja rakkaitani
Luin äsken Moonpien postauksen, jossa hän mietti äidille kertomista..ja ajattelin kertoa oman tarinani osan, joka koskee juuri tätä "äiti-kysymystä" :) En haluaisi, että tarinastani vedetään mitään johtopäätöksiä..minä olen minä ja äitini on äitini, ihmiset ovat erilaisia, joten asiat voivat järjestyä aivan eri tavalla kuin meillä..So.
Äitini oli varmaan epäillyt tätä aikaisemminkin, mutta kerroin hänelle "virallisesti" viime syksynä. Meillä oli tosi tunteellinen ja syvällinen keskustelu, itkin paljon, sain kuulla häneltä paljon lohduttavia ja piristäviä ajatuksia..Silloin musta tuntui, että tästä eteenpäin kaikki olisi toisin..
Me suunniteltiin, että kävisin sairaslomani aikana hänen työpaikallaan (hän on töissä iltapäiväkerhossa ala-aste koulussa), jotta saisin jotakin tekemistä, lisäksi olen itsekin sitä mieltä, että lasten kanssa touhuaminen on hyvää terapiaa kelle tahansa..No, kävinhän minä siellä..yhden kerran..siihen se jäi. Tunnustan, täysin oma vikani.
Kertomisen jälkeen päätettiin myös tietenkin siitä, että äitini ja muut vahtisivat syömistäni..Halusin, että he estäisivät minua ahmimasta..No mutta se äidin mielestä oleva normaali määrä ruokaa oli mulle tuntemuksieni perusteella monesti aivan liikaa..oksentamaan äitini ei tietysti minua päästänyt. Niinpä vähitellen aloin torjumaan heidän apunsa syömisessäni..Olin koko ajan tosi ärtynyt, kiukkuinen, väitin, että he vaan lisäävät syömiseen liittyviä paineita, eivätkä estä mua ahmimasta vaan pelkästään oksentamasta. En kaivannut sellaista apua, pärjäisin paremmin yksin.
Siirryin siis vähitellen taas yksin syömiseen..tein hirveitä kasoja salaatteja, söin hirveitä määriä hedelmiä ja äitini huomautuksiin tokaisin vain ärtyneenä, että omapa on asiani. Usein nämä hirvittävät määrät jäniksen ruokaa päätyivät pönttöön..ei minunkaan venynyt mahalaukku oikein kestänyt..Siinä vaiheessa opin oksentamaan melko äänettömästi ja mulle riitti, että äiti olisi olkkarissa, kun ite menin kauimpaan vessaan..vasta myöhemmin otin käyttöön erilaisia konsteja.."hiusten kuivaamista", "meikkien poistamista", "hampaiden pesu ja huuhtelu", "sheivaaminen suihkussa"..eikun vesihana auki ja mahdollisimman äänettömästi kaikki paska pois sisältäni..Monesti, kun piti päästä oksentaa enkä ollut käynyt suihkussa ennen sitä (en siis voinut vaan mennä kuivaamaan hiuksia) väitin, että mun pitää kuivattaa hiuksista kuivashampoo (en ole ikinä sellaista käyttänyt) tai lakka tai mikä tahansa hiusmössö, mitä ei oikeasti tietenkään tarvi kuivattaa..Hyvä, ettei äitini ole perillä näistä hiusmuotoilun jutuista :D Välillä taas vaikka olisinkin käynyt suihkussa ja sen jälkeen jo kuivannut hiukseni, käärin kuivat hiukset pyyheeseen ja sanon, etten ole niitä loppuun asti vielä kuivannut..Tällaisia typeriä konsteja on mulla jatkuvasti käytössä nykyisin...
Äitini on väsynyt..luulenpa, että hän on väsynyt kaikkeen..Meillä on "sota" meluavien naapureiden kanssa eikä hän ole saanut yli kahteen vuoteen nukuttua hyvin..Hänellä on jatkuvasti riitoja mummin kanssa, jotka imevät hänestä kaikki mehut...hän on hermoromahduksen partaalla..enkä minä helpota hänen elämäänsä yhtään..Äidilläni ei vain ole enää voimia vahtia kaiken lisäks mua..se helpottaa mun bulimiaelämää..Välillä, kun ajattelen kaikkea tätä, saan paniikkikohtauksia..tuntuu, että kaikki maailman paska on kasaantunut äitini harteille, enkä tee asialle mitään..päinvastoin. Välillä juuri nuo omantunnon tuskat saavat mut ajattelemaan elämän lopettamista. Tiedän, että sekin olisi varmaan yksi maailman itsekkäimmistä teoista, mutta se ajatus, että ajan kanssa läheiseni saisivat tuntea eräänlaisen vapautuksen..en tiedä. Siskoni sanoi, että joka kerta, kun lähden ulos yksin enkä kerro minne, hän pelkää etten enää palaa..Miten olen voinut saada aikaan tällaisen tilanteen, että läheiseni joutuvat miettimään tällaista???
Äitini oli varmaan epäillyt tätä aikaisemminkin, mutta kerroin hänelle "virallisesti" viime syksynä. Meillä oli tosi tunteellinen ja syvällinen keskustelu, itkin paljon, sain kuulla häneltä paljon lohduttavia ja piristäviä ajatuksia..Silloin musta tuntui, että tästä eteenpäin kaikki olisi toisin..
Me suunniteltiin, että kävisin sairaslomani aikana hänen työpaikallaan (hän on töissä iltapäiväkerhossa ala-aste koulussa), jotta saisin jotakin tekemistä, lisäksi olen itsekin sitä mieltä, että lasten kanssa touhuaminen on hyvää terapiaa kelle tahansa..No, kävinhän minä siellä..yhden kerran..siihen se jäi. Tunnustan, täysin oma vikani.
Kertomisen jälkeen päätettiin myös tietenkin siitä, että äitini ja muut vahtisivat syömistäni..Halusin, että he estäisivät minua ahmimasta..No mutta se äidin mielestä oleva normaali määrä ruokaa oli mulle tuntemuksieni perusteella monesti aivan liikaa..oksentamaan äitini ei tietysti minua päästänyt. Niinpä vähitellen aloin torjumaan heidän apunsa syömisessäni..Olin koko ajan tosi ärtynyt, kiukkuinen, väitin, että he vaan lisäävät syömiseen liittyviä paineita, eivätkä estä mua ahmimasta vaan pelkästään oksentamasta. En kaivannut sellaista apua, pärjäisin paremmin yksin.
Siirryin siis vähitellen taas yksin syömiseen..tein hirveitä kasoja salaatteja, söin hirveitä määriä hedelmiä ja äitini huomautuksiin tokaisin vain ärtyneenä, että omapa on asiani. Usein nämä hirvittävät määrät jäniksen ruokaa päätyivät pönttöön..ei minunkaan venynyt mahalaukku oikein kestänyt..Siinä vaiheessa opin oksentamaan melko äänettömästi ja mulle riitti, että äiti olisi olkkarissa, kun ite menin kauimpaan vessaan..vasta myöhemmin otin käyttöön erilaisia konsteja.."hiusten kuivaamista", "meikkien poistamista", "hampaiden pesu ja huuhtelu", "sheivaaminen suihkussa"..eikun vesihana auki ja mahdollisimman äänettömästi kaikki paska pois sisältäni..Monesti, kun piti päästä oksentaa enkä ollut käynyt suihkussa ennen sitä (en siis voinut vaan mennä kuivaamaan hiuksia) väitin, että mun pitää kuivattaa hiuksista kuivashampoo (en ole ikinä sellaista käyttänyt) tai lakka tai mikä tahansa hiusmössö, mitä ei oikeasti tietenkään tarvi kuivattaa..Hyvä, ettei äitini ole perillä näistä hiusmuotoilun jutuista :D Välillä taas vaikka olisinkin käynyt suihkussa ja sen jälkeen jo kuivannut hiukseni, käärin kuivat hiukset pyyheeseen ja sanon, etten ole niitä loppuun asti vielä kuivannut..Tällaisia typeriä konsteja on mulla jatkuvasti käytössä nykyisin...
Äitini on väsynyt..luulenpa, että hän on väsynyt kaikkeen..Meillä on "sota" meluavien naapureiden kanssa eikä hän ole saanut yli kahteen vuoteen nukuttua hyvin..Hänellä on jatkuvasti riitoja mummin kanssa, jotka imevät hänestä kaikki mehut...hän on hermoromahduksen partaalla..enkä minä helpota hänen elämäänsä yhtään..Äidilläni ei vain ole enää voimia vahtia kaiken lisäks mua..se helpottaa mun bulimiaelämää..Välillä, kun ajattelen kaikkea tätä, saan paniikkikohtauksia..tuntuu, että kaikki maailman paska on kasaantunut äitini harteille, enkä tee asialle mitään..päinvastoin. Välillä juuri nuo omantunnon tuskat saavat mut ajattelemaan elämän lopettamista. Tiedän, että sekin olisi varmaan yksi maailman itsekkäimmistä teoista, mutta se ajatus, että ajan kanssa läheiseni saisivat tuntea eräänlaisen vapautuksen..en tiedä. Siskoni sanoi, että joka kerta, kun lähden ulos yksin enkä kerro minne, hän pelkää etten enää palaa..Miten olen voinut saada aikaan tällaisen tilanteen, että läheiseni joutuvat miettimään tällaista???
maanantai 21. tammikuuta 2013
Haluan kadota pimeyteen
En vain jaksa enää..Olen syönyt ja oksentanut, syönyt ja oksentanut, syönyt ja taas oksentanut tänään koko päivän..Aikavälejä en edes tiedä..ehkä syömisistä oli välillä kulunut jopa tunteja, kun olin mennyt oksentamaan..Se tarkoittanee sitä, että jokaisesta syödystä ruokasatsista on imeytynyt helvetisti kaloreita elimistööni.V***t siitä, olen niin väsynyt, etten edes jaksa tai halua tajuta, mitä se tekee keholleni..Haluatteko tietää mitä söin? Ette varmaankaan, mutta kerronpa silti :p Puuroa,juustoa,piimää,rahkaa,hedelmiä,siemeniä,keittoja,nakkeja,parsakaalia,karkkeja,vohveleita,rusinoita..ehkä vielä jotain..Aika v****ti kaikkea..Olen tullut kipeeks..Yleensä kun ihmiset tulee kipeiks, heiltä lähtee ruokahalu miltei kokonaan..Noh; olen pokkeus tässäkin tapauksessa..tai oikeastaan makuaisti on multakin melkein kadonnut, mutta syönpä silti..esimerkiksi, koska syödessäni en tunne sitä epämiellyttävää limaa tai mitä se nyt onkaan kurkussa..Toinen syy on tietenkin se, etten osaa olla ahmimatta. Eilen oli suhteellisen hyvä päivä..oksensin yhen kerran iltapäivällä, enkä sen jälkeen enää ahminut, vaikka söinkin jotain..Nukuin helvetin huonosti..heräsin kahdeksalta aamulla..söin..pesin hampaat..aloitin hiusten kihartamisen..ajattelin käydä jossain..mutta sitten päätin, että olen kipee enkä jaksa...taisin siinä välissä ottaa vielä pari kuvaa ittestäni, ahdistua lopullisesti ja lopulta päädyin keittiöön..same fucking story every fucking time..pyydän anteeksi, jos teen virheitä käyttämissäni englanninkielisissä lauseissa (ja miksei suomenkielisissäkin..:/ ) Niin kuin jossakin aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, en ole ollut kosketuksissa opiskeluun tai mihinkään siihen liittyvään pitkään pitkään aikaa..Ihmiset ympärillä kehittyy ja mun kehitys tapahtuu takaperin..
Lähetin muutama päivä sitten viestin yliopistokaverilleni..se tietää mun tilanteen ja on ollut yksi niistä harvoista, joiden kanssa olen joten kuten onnistunut ylläpitämään kontaktia tähän asti..No mutta tällä kertaa en saanut vastausta. Miksi ihmettelisin sitä? Olen tehnyt näin tuhannesti itsekin..Miksi olettaisin, että ihmiset juoksisivat koko ajan perässäni, jos itse työnnän ne pois???
Tarkastelin tänään peilistä hampaitani..taitavat etuhampaiden juuret tulla kohta näkyviin...
VOI HELVETTI
I WANT TO STOP.
Lähetin muutama päivä sitten viestin yliopistokaverilleni..se tietää mun tilanteen ja on ollut yksi niistä harvoista, joiden kanssa olen joten kuten onnistunut ylläpitämään kontaktia tähän asti..No mutta tällä kertaa en saanut vastausta. Miksi ihmettelisin sitä? Olen tehnyt näin tuhannesti itsekin..Miksi olettaisin, että ihmiset juoksisivat koko ajan perässäni, jos itse työnnän ne pois???
Tarkastelin tänään peilistä hampaitani..taitavat etuhampaiden juuret tulla kohta näkyviin...
VOI HELVETTI
I WANT TO STOP.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Eilinen päivä meni tosi hyvin..söin päivän mittaan n.500g rahkaa+kolme omenaa+kahvit+2 lasillista punaviiniä..Kävin myös päivällä ostamassa uudet farkut :) Illalla menin TAAS vähäks aikaa baariin siskoni kanssa..juotiin viiniä..tai mä lähinnä join viiniä ja mun sisko kaakaota viskillä, juteltiin ja lähin sitten pelaamaan biljardia kolmen miespuolisen tutun kaa..Oli kivaa, mutta jälleen..halusin rentoutua ennen kuin tapaan ne..Tää alkaa olla jo mun silmissä niin naurettavaa..enkö mä ikinä opi olemaan ihmisten kanssa luontevasti, ilman mitään "dopingia"?? Toisaalta ei se taaskaan ollut ihan sitä varsinaista humalaa, varsinkin siin lopussa..Mä tulin kotiin neljältä..Me tultiin kahestaan bussilla yhen niistä jätkistä kanssa..ennen sitä stressasin sitä, miten selviydyn siitä matkasta..mulle ei oo olemassa mitään stressaavampaa kuin olla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa, josta mä tykkään..siis ei missään ihastus-mielessä vaan ihan muuten vaan tykkään ihmisenä..Mutta selvydyin siitä..Ehkä ihan kunniallakin..tai ainakin melkein :) Ehkä mä olin vaan liian väsynyt+loput viinin vaikutuksesta+kiva,rento ilta takana, niin en edes jaksanut jännittää..tai ihan pikkuisen :D Anyway, ehkä viini poistatti musta nesteitä, mutta äsken otettu aamupaino näytti 58 kiloa jälleen..Oon jumittanu siin painossa jo ikuisuuden..Haluaisin päästä vähintäänkin siihen 50 kiloon..toisaalta musta tuntuu, että mitä enemmän ajattelen tätä painop***aa, sitä useammin sorrun ahmimaan ja oksentamaan kaikkea..toisaalta, silloin kuin oksentelen tosi ahkerasti enkä jätä mitään syömisiä sisälle, painoni tippuu aika nopeesti, tiedän sen..mutta tää on taas sitä sairasta ajttelua..en enää yksinkertaisesti jaksaisi oksentaa kuutta kertaa päivässä, vieläpä niin ahkerasti, että menis mahahapoille asti..en jaksais.
Mitä enemmän olen viime aikoina tavannu miespuolisia ystäviä, sitä enemmän olen ajatellut seurustelun mahdollisuutta..Siis ei varsinaisesti kenenkään heistä kanssa vaan ylipäänsä..Siinä muutama fakta, joka puhuu sen puolesta, että seurustelu ei ole mun vaihtoehto tällä hetkellä:
1) En pysty viettää aikaa kenenkään kanssa ahdistumatta ja stressaantumatta
2)En pysty harrastamaan seksiä selvinpäin, koska häpeän kehoani
3) En pystyisi olla täysin avoin kenenkään kanssa,koska se merkitsisi sitä, että ihminen saisi tietää miten säälittävä ja hyödytön minä ja koko mun elämä on
Eiköhän nämä riittänee, jotta saisi seurusteluajatukset häipymään päästäni..Olen aikaisemmin aloittanut muutamia "tapailuja" mutta ne päättyi aina tosi nopeasti, koska en yksinkertaisesti jaksanut/uskaltanut enää nähdä ihmistä..pelkäsin pilaavani kaiken. Jälleen kerran tajuan, ettei tässä oo mitään järkeä..mitä väliä pilaanko kaiken, jos siitä ei myöskään tule mitään, kun lopetan "suhteen" heti alkuun..en voisi näitä mun tapailuja oikein seurusteluksikaan kutsua..Haluan oppia olemaan ihmisen vieressä ilman "haluan nyt-heti pois"-tunnetta...
Mitä enemmän olen viime aikoina tavannu miespuolisia ystäviä, sitä enemmän olen ajatellut seurustelun mahdollisuutta..Siis ei varsinaisesti kenenkään heistä kanssa vaan ylipäänsä..Siinä muutama fakta, joka puhuu sen puolesta, että seurustelu ei ole mun vaihtoehto tällä hetkellä:
1) En pysty viettää aikaa kenenkään kanssa ahdistumatta ja stressaantumatta
2)En pysty harrastamaan seksiä selvinpäin, koska häpeän kehoani
3) En pystyisi olla täysin avoin kenenkään kanssa,koska se merkitsisi sitä, että ihminen saisi tietää miten säälittävä ja hyödytön minä ja koko mun elämä on
Eiköhän nämä riittänee, jotta saisi seurusteluajatukset häipymään päästäni..Olen aikaisemmin aloittanut muutamia "tapailuja" mutta ne päättyi aina tosi nopeasti, koska en yksinkertaisesti jaksanut/uskaltanut enää nähdä ihmistä..pelkäsin pilaavani kaiken. Jälleen kerran tajuan, ettei tässä oo mitään järkeä..mitä väliä pilaanko kaiken, jos siitä ei myöskään tule mitään, kun lopetan "suhteen" heti alkuun..en voisi näitä mun tapailuja oikein seurusteluksikaan kutsua..Haluan oppia olemaan ihmisen vieressä ilman "haluan nyt-heti pois"-tunnetta...
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Doesn't make any sense
En kestä iltoja..miks mun pitää mennä nukkumaan niin myöhään?? Miks vielä kahdelta yöllä en saa lopetettua syömistä?? Eilen kaikki meni pieleen noin seitsemältä illalla...tulin taas kaupasta, ruokaväliksi taas muodostui ne helvetin 5-6 tuntia..sain syötyä ihan normiannoksen (???) ruokaa..eli n.350g kasvissosekeittoa johon lisäsin n. 50 g keitettyä parsakaalia, 1 ykkösviili, kahvi ja n. 200g rahkaa..En uskonut, että pysähdyn siihen ja menin oksentaa...MIKS? miks en uskonut, että voisin painaa stop-nappia, vaikka en tuntenut ollenkaan nälkää ton ruuan jälkeen?? TOTTUMUS..tiesin, että jään mummin seuraksi kattoo telkkarii ja väkisinkin mässäilen jotakin siinä samalla..auringonkukansiemeniä,mandariineja tai vaikka sitä rahkaa taikka omenia..ihan sama mitä, tekisin sen kuitenkin..siispä oli tyhjennettävä "varasto" että mahtuis varmasti..Haluaisin kiroilla kaikilla maailmassa keksityillä kirosanoilla..en voi ilmaista kuinka vihainen,suuttunut,pettynyt,epätoivoinen,turhautunut,väsynyt,epäuskoinen mä tällä hetkellä olen... Siitä oksentamisesta sitten lähti se kierre...ruokasatsi-oksennus-uus satsi-oksennus.. Näin kello kolmeen yöllä saakka, jolloin oksensin viimeisen kerran..puol neljältä tajusin viimein lähteä nukkumaan..
Tänään heräsin yheltä päivällä..join kahvin..söin 250g rahkaa..odottelin..söin yhden persimonin..keitin puuroa, tein viitisen voileipää kalkkunaleikkeellä..söin kaksi kulhollista sitä puuroa sekä voileivät ja menin suihkuun..Päivä alkaa taas erinomaisesti..Tunnen koko ajan painetta pään sisällä..joka kerta oksentaessaan ajattelen, että joku päivä suonet päässäni vielä katkeavat..
Musta tuntuu, että olen luovuttamaisillani...pian asetan päämääräksi opetella elämään jatkuvan oksentamisen kanssa sen sijaan että opettelis lopettamaan sen..
Tänään heräsin yheltä päivällä..join kahvin..söin 250g rahkaa..odottelin..söin yhden persimonin..keitin puuroa, tein viitisen voileipää kalkkunaleikkeellä..söin kaksi kulhollista sitä puuroa sekä voileivät ja menin suihkuun..Päivä alkaa taas erinomaisesti..Tunnen koko ajan painetta pään sisällä..joka kerta oksentaessaan ajattelen, että joku päivä suonet päässäni vielä katkeavat..
Musta tuntuu, että olen luovuttamaisillani...pian asetan päämääräksi opetella elämään jatkuvan oksentamisen kanssa sen sijaan että opettelis lopettamaan sen..
tiistai 15. tammikuuta 2013
Nightmares
Oho. Tein sen taas...eilen ja toissapäivänä. Molempina oksensin 3-5 kertaa. Lähinnä taas sitä terveellistä..rahkaa,hedelmiä,kurkkusalaattia..Että olen ääliö..Mutta minkäs teet. Toissapäivänä kun oksensin sain painoni taas 58 kiloon..eilen sitten..puoli kolmelta yöllä viimeinen oksennus pönttöön ja lopuksi 1 appelsiini, 3 mandariinia, puolikas pienestä granaattiomenasta, n 200g tavallista juustoa ja 1 dl actimel juomaa sekä (ehkä jopa) puol litraa VEDELLÄ LAIMENNETTUA rasvatonta maitoa..voiko naurettavampaa olla??..Tänään heräsin "ihmeellisen aikaisin" jo yhdeksältä..arvatkaa mihin..Siihen, että vatsani yrittää tässä epätoivoisesti sulattaa ton eilisen puol neljältä syödyn satsin..ja vaaka näyttää hitusen alle 60..mahtavaa..here we go again..aloitan koko ajan alusta,juoksen ympyrää enkä ikinä saavuta määränpäätä..Nyt olen juonut kahvin laimennetulla rasvattomalla maidolla ja mieleni tekee ahmia puuroa voilla ja leipää ja kalkkunaa ja juustoa ja kaikkea mitä meiltä löytyy..Miks jääkaapissa aina pitää olla niin paljon kaikkea p***aa???! Koska heräsin niin aikasin, päivästä tulee liian pitkä, ehdin syödä liikaa ruokaa, paisua taas kerran yhden koon isommaksi..pelkään aikaisia herätyksiä..en ole herännyt aikaisemmin ku yhdeltätoista pariin kuukauteen..Enkä tiedä mitä teen..sairasloma on päättynyt enkä vielä kehtaa mennä anelemaan uutta..en jaksa nähdä lääkäreitäni ja kertoa tuhannen kerran miten I've fucked everything up,once again..en vain jaksa..en kehtaisi katsoa heitä silmiin..Miksi menisi itkemään jollekin ongelmiaan, jos on itse ne aiheuttanut???
En halua turvonneita kasvoja..En halua tuhoutuneita hampaita..En halua halkeilevaa ihoa enkä päästä tippuvia hiuksia..en halua turvonnutta ja ärtynyttä vatsaa..en halua syöpynyttä ruokatorvea..En halua olla elävänä kuollut.
Siskoni näki vähän aikaa sitten unta minusta..Että musta on tullut jo ihan vammaisen näköinen, mulla on sumeat silmät, olen pikkulapsen kokoinen, täysin voimaton ja kalpea hänen sylissään..Hän sanoo minulle, että tän on pakko loppua vaikka sitten pakkokeinoin..Katson häneen epätoivoisin silmin ja kysyn tärisevällä äänellä "enkö voisi mitenkään jatkaa..?"
Tuntui pahalta, että hän periaatteessa JOUTUI näkemään sellaista unta takiani..Ehkä tämä vaikuttaa läheisiini enemmän kuin mitä jaksan tän sekoilun keskellä huomata..
Itse näin pari päivää sitten unta, että hampaani murskautuvat suussani yksi kerrallaan..itken ja huudan, mutten saa sitä loppumaan..ne vaan murenevat ja katoavat..
En halua uniemme muuttuvan todeksi.
Tällaisia mielikuvia sain...
Onhan kuvien naiset KAUNIITA..mutta..myös melko KUOLLEITA..
En halua turvonneita kasvoja..En halua tuhoutuneita hampaita..En halua halkeilevaa ihoa enkä päästä tippuvia hiuksia..en halua turvonnutta ja ärtynyttä vatsaa..en halua syöpynyttä ruokatorvea..En halua olla elävänä kuollut.
Siskoni näki vähän aikaa sitten unta minusta..Että musta on tullut jo ihan vammaisen näköinen, mulla on sumeat silmät, olen pikkulapsen kokoinen, täysin voimaton ja kalpea hänen sylissään..Hän sanoo minulle, että tän on pakko loppua vaikka sitten pakkokeinoin..Katson häneen epätoivoisin silmin ja kysyn tärisevällä äänellä "enkö voisi mitenkään jatkaa..?"
Tuntui pahalta, että hän periaatteessa JOUTUI näkemään sellaista unta takiani..Ehkä tämä vaikuttaa läheisiini enemmän kuin mitä jaksan tän sekoilun keskellä huomata..
Itse näin pari päivää sitten unta, että hampaani murskautuvat suussani yksi kerrallaan..itken ja huudan, mutten saa sitä loppumaan..ne vaan murenevat ja katoavat..
En halua uniemme muuttuvan todeksi.
Tällaisia mielikuvia sain...
Onhan kuvien naiset KAUNIITA..mutta..myös melko KUOLLEITA..
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Back again
Ajattelin, että nyt on aika taas raapustaa jotakin..En tosin tiedä lukeeko tätä enää kukaan :) Mun päivät ovat olleet aika samanlaisia koko joulun ajan ja tähän päivään saakka..Olen shoppaillut lähes päivittäin aamusta kuuteen illalla, ahminut paljon hedelmiä,rahkaa,pähkinöitä ja puuroa..oksennellut useasti..joskus tuli vedettyä suklaakonvehteja ja marmeladia, mutta niitä onneksi harvemmin ja tuli oksennettua (toivottavasti) lähes kaikki..Ei siis mitenkään hyvin ole mennyt..Toisaalta taitaa olla näin, että olen lopullisesti luopunut syömättömyyden ideasta, en voisi edes kuvitella olevani syömättä mitään koko päivänä, vaikka aikaisemmin sain näitä ajatuksia jokaisen ylensyönnin jälkeen..Okei, ei mikään ihmeprogressi, mutta kuitenkin..
Jotenkin nyt ei yhtään tunnu siltä, että jaksais ottaa vastaan mitään hoitoa..sinne mielialahäiriökeskukseen pitää edelleen soittaa..samoin varata uus aika terveydenhoitajalle..Hemmetti mä olen niin väsynyt tähän polilla juoksenteluun..Haluan olla rauhassa hoitajilta ja..HALUAN OLLA TERVE..onkohan mahdoton yhtälö? Onko mun täysin mahdotonta voittaa tämä taistelu yksin..? Tai edes perheen kannustuksella? En tiedä..haluaisin uskoa niin. Päässä kävi yllättäen ajatus siitä, että vois ilmoittautua joillekin kursseille yliopistossa..ainakin yrittää saada jotakin aikaan..onkohan ne kaikki jo alkaneet..No, enköhän mä löydä joitakin, jotka alkaa myöhemmin..Eilen oli tosi hyvä päivä: söin aamulla rahkaa+mansikoita+kahvia+omena ja ruisleipäpala ja illalla keittoa+viili+kahvi+puolikas granaattiomenaa (olen nykyisin täysin hullaantunut niihin :) Sitten soitti yks tuttu ja kutsu käymään..Mentiin sitten eka siskon kaa muutamalle lasilliselle viiniä memphikseen ja sitte niitte kämpille..Paikalla oli 4 jätkää + minä ja sisko..muuten tilanne ois mulle aika tukala, mutta kiitos parille lasilliselle tunsin oloni melko mukavaksi ja rennoksi :D Okei, onhan se minunkin mielestäni aika säälittävää, että melkeen 23 vuotta täyttänyt nainen tarvitsee rentoutuakseen ihmisten keskellä alkoholia, mutta tilanne on mikä on..Ja mulla oli oikein hauskaa..oltiin siellä puol kolmeen yöllä saakka minkä jälkeen meidät kyydittiin mukavasti kotimme eteen :) Ajattelin vielä, että uskallanko tulla kotiin viininjuonnin jälkeen (Mulla on edelleen vaikeat välit äitini kanssa ja jos hän saisi tietää, että olen juonut yhdenkin lasin viiniä, hän saisi varmistuksen siitä, että olen ikuinen alkoholisti..Tiedän, että 23-vuotiaana alkoholin käyttö on täysin mun omaalla vastuulla ja täysin oma asiani, mutta kun on riippuvainen jostakin ihmisestä taloudellisesti..ja täytyy myöntää, että henkisestikin, niin on vaikeaa toimia täysin omien halujensa mukaisesti..) Mutta kaikki sis meni hienosti..en ollut oikeastaan missään vaiheessa eilen humalassa..olin vaan pirteämpi ja hilpeämmällä mielellä :) Aamulla meinasin panikoida eilen juodun viinin kalorimäärästä, mutta päätin, että kerran en eilen ahminut/oksentanut en anna itteni pilata tätä hienoa alkua typerällä laskelmoinnilla :) Uskokaa pois, yksi päivä ilman oksentelua-ahmimista on mulle SAAVUTUS! ..Ajattelin vielä, samoin kuin kohtalotoverini Moonpie, julkaista joitakin kuviani..se nyt vähän jännittää, koska vaikka BMI:n mukaan olenkin jopa vieläkin normipainoinen, mutta TIEDÄN, että olen isompi kuin normipainoinen..enkä oikeasti halua tulla tunnistetuks..olen tainnut olla liian rehellinen näissä kirjoituksissa, että mulla ois varaa tulla tunnistetuks :D Mutta tänhetkinen tilanne: 60 kg (jep, on noussut..en sit tiedä oonko lihonnu niin paljon vai keränny enimmäkseen nesteitä, kun aika paljon normiruokaa tuli jätettyä sisällekin) ja edelleen siis 157 cm :) Pakko sanoa, että mun oli ihan pakko valita ne kuvat, joita voin edes vähän sietää..niitä kauheimpia en kehdannu laittaa :D Ne ei ehkä taiteellisesta näkökulmasta ole hirveän taitavasti muokattuja, mutta enpä keksiny mitään parempaakaa miten peittäis mun naaman :D Eli:
Joskus viime vuoden talvena otettu
Huhtikuu 2012 (lintsi :))
Toukokuu 2012
kesäkuu 2012
elokuu 2012
syksy 2012
ja joulu 2012...
Ehkä joku tunnistaakin,mutta sellane mä vaan oon :D
Jotenkin nyt ei yhtään tunnu siltä, että jaksais ottaa vastaan mitään hoitoa..sinne mielialahäiriökeskukseen pitää edelleen soittaa..samoin varata uus aika terveydenhoitajalle..Hemmetti mä olen niin väsynyt tähän polilla juoksenteluun..Haluan olla rauhassa hoitajilta ja..HALUAN OLLA TERVE..onkohan mahdoton yhtälö? Onko mun täysin mahdotonta voittaa tämä taistelu yksin..? Tai edes perheen kannustuksella? En tiedä..haluaisin uskoa niin. Päässä kävi yllättäen ajatus siitä, että vois ilmoittautua joillekin kursseille yliopistossa..ainakin yrittää saada jotakin aikaan..onkohan ne kaikki jo alkaneet..No, enköhän mä löydä joitakin, jotka alkaa myöhemmin..Eilen oli tosi hyvä päivä: söin aamulla rahkaa+mansikoita+kahvia+omena ja ruisleipäpala ja illalla keittoa+viili+kahvi+puolikas granaattiomenaa (olen nykyisin täysin hullaantunut niihin :) Sitten soitti yks tuttu ja kutsu käymään..Mentiin sitten eka siskon kaa muutamalle lasilliselle viiniä memphikseen ja sitte niitte kämpille..Paikalla oli 4 jätkää + minä ja sisko..muuten tilanne ois mulle aika tukala, mutta kiitos parille lasilliselle tunsin oloni melko mukavaksi ja rennoksi :D Okei, onhan se minunkin mielestäni aika säälittävää, että melkeen 23 vuotta täyttänyt nainen tarvitsee rentoutuakseen ihmisten keskellä alkoholia, mutta tilanne on mikä on..Ja mulla oli oikein hauskaa..oltiin siellä puol kolmeen yöllä saakka minkä jälkeen meidät kyydittiin mukavasti kotimme eteen :) Ajattelin vielä, että uskallanko tulla kotiin viininjuonnin jälkeen (Mulla on edelleen vaikeat välit äitini kanssa ja jos hän saisi tietää, että olen juonut yhdenkin lasin viiniä, hän saisi varmistuksen siitä, että olen ikuinen alkoholisti..Tiedän, että 23-vuotiaana alkoholin käyttö on täysin mun omaalla vastuulla ja täysin oma asiani, mutta kun on riippuvainen jostakin ihmisestä taloudellisesti..ja täytyy myöntää, että henkisestikin, niin on vaikeaa toimia täysin omien halujensa mukaisesti..) Mutta kaikki sis meni hienosti..en ollut oikeastaan missään vaiheessa eilen humalassa..olin vaan pirteämpi ja hilpeämmällä mielellä :) Aamulla meinasin panikoida eilen juodun viinin kalorimäärästä, mutta päätin, että kerran en eilen ahminut/oksentanut en anna itteni pilata tätä hienoa alkua typerällä laskelmoinnilla :) Uskokaa pois, yksi päivä ilman oksentelua-ahmimista on mulle SAAVUTUS! ..Ajattelin vielä, samoin kuin kohtalotoverini Moonpie, julkaista joitakin kuviani..se nyt vähän jännittää, koska vaikka BMI:n mukaan olenkin jopa vieläkin normipainoinen, mutta TIEDÄN, että olen isompi kuin normipainoinen..enkä oikeasti halua tulla tunnistetuks..olen tainnut olla liian rehellinen näissä kirjoituksissa, että mulla ois varaa tulla tunnistetuks :D Mutta tänhetkinen tilanne: 60 kg (jep, on noussut..en sit tiedä oonko lihonnu niin paljon vai keränny enimmäkseen nesteitä, kun aika paljon normiruokaa tuli jätettyä sisällekin) ja edelleen siis 157 cm :) Pakko sanoa, että mun oli ihan pakko valita ne kuvat, joita voin edes vähän sietää..niitä kauheimpia en kehdannu laittaa :D Ne ei ehkä taiteellisesta näkökulmasta ole hirveän taitavasti muokattuja, mutta enpä keksiny mitään parempaakaa miten peittäis mun naaman :D Eli:
Huhtikuu 2012 (lintsi :))
Toukokuu 2012
kesäkuu 2012
elokuu 2012
syksy 2012
ja joulu 2012...
Ehkä joku tunnistaakin,mutta sellane mä vaan oon :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















