maanantai 10. joulukuuta 2012

That's how it goes

Luettuani ihanien lukijoideni kommentit päätin sitten antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden ja yrittää olla ahmimatta, kiitos heille tästä <3 Tiedän, että parantuakseni minun yksinkertaisesti PITÄÄ hyväksyä muutama asia..

1. Tulen jossakin vaiheessa parantumista (todennäköisesti enimmäkseen alkuvaiheessa..tai ainakin toivon, että ne hellittäis ajan kuluessa) sortumaan suurempiin ruokamääriin kuin haluaisin tai kuin olis tarvis..se ei välttämättä aina olisi objektiivisesti katsottuna ahmimista, sillä yleensä haluamme syödä vähemmän kuin mitä on se NORMAALI määrä..mutta siis ihan objektiivisiakin ahmintoja saattaa tulla.

2. Tulen jossakin parantumisen vaiheessa (näitä nyt varmaan tulee myöhemmissäkin vaiheessa) sortumaan oksenteluun..Niinpä, näistä ei pääsekään niin helposti eroon ja se minun pitäisi ymmärtää..Tärkeintä on oma suhtautuminen näihin sortumisiin..pitäisi ymmärtää ettei muutama kerta "pilaa kaikkea" eikä kumoa sitä, mitä olet saanut aikaan tai ei estä sinua saavuttamasta hyviä tuloksia niitten jälkeen..

3.Parantumisen aikana painoni NOUSEE. Luulenpa että se on väistämätöntä..Ei elimistö, jonka toiminta on ollut niin pahasti sekaisin näin pitkän ajan pysty hetkessä ohjelmoitumaan uudelleen ja käsittelemään kaikkea syötyä normaalisti..ja sitten ne nesteet..ei niille mitään voi. Tämän kohdan hyväksyminen on varmaan monille se vaikein asia parantumisessa..Mutta kaippa se vaan on niin..joko hyväksy tai jatka entiseen tapaan..Mitään välimuotoa ei ole..voihan sitä syödä niin vähän ettei paino nousekaan, mutta silloin et takuulla syö normaalia määriä, jolloin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sorrut taas ahmimaan ja oksentamaan..

Tässä vaiheessa mun täytyy sanoa, että mielestäni, vaikka onkin olemassa kaikki maailman lautasmallit ja muut kehoitukset miten paljon ja mitäkin pitäisi syödä päivän aikana, mutta luulen, että NORMAALI ruokamäärä saattaa ihan oikeasti vaihdella ihmisestä riippuen..En tosin usko, että ne erot olisi kovin suuria ja terve järki pitäisi olla tässäkin läsnä, että syö ihan oikeasti riittävästi..eikä tuo riittävä määrä aina ole se määrä, jonka jälkeen tunnemme olevamme kylläisiä emmekä tunne nälkää..varsinkin omaan kykyyni kuunnella kehoa en tässä vaiheessa luottaisi..en aina pysty edes sanomaan olenko nälkäinen, kylläinen vai onko mennyt överiksi ja oon ihan ähky..

4. On keksittävä/otettava käyttöön jokin muu keino käsitellä stressiä ja muita negatiivisia tunteita..Muuten paluu oksenteluun on aika todennäköistä..pitäisi kai vaan kokeilla erilaisia keinoja niin ehkä se itselleen sopiva ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyy.. Bulimia-ryhmässä käydessäni yritettiin keksiä eri tapoja..mainittiin mm. lämmin suihku, jonkin tietyn musiikin kuuntelu, huutaminen täysillä metsässä,askartelu yms. Itse suhtauduin näihin aika skeptisesti..ja pakko myöntää en olekaan kokeillut mitään näistä siinä vaiheessa kun ahmimis-/oksentamishalu iski..Lähinnä sen takia, että mielentilani on siinä vaiheessa jo sen verran kiihtynyt ja keskittynyt just siihen ahmimishaluun, etten pysty ajattelemaankaan tekeväni jotain muuta..
Täytyy kai keksiä joku sääntö, josta pitää kiinni..vaikka se, että laskisi 50:een ennen kuin menee ahmimaan..ehkä siinä ajassa rauhottuu ja pystyy jo ryhtymään johonkin näistä vaihtoehtoisista tekemisistä.

ja

5. Kannattaa hakea ammatillista apua, jos ei ole sitä vielä tehnyt..siitä ei aina eikä kaikille välttämättä ole hyötyä, mutta se on mahdollisuus..sieltä ihan oikeasti saa käyttökelpoisia vinkkejä ja ideoita sekä välillä keskustelujen kautta motivaatiota. Kannattaa siis joka tapauksessa. Heittäkää veke kaikki ajatukset siitä, että "enhän mä ees oo tarpeeks sairas..pystynhän mä välillä syömään normaalistikki..enhän mä ole tarpeeks laiha..mähän oon jopa ylipainoinen..en kuuluis sinne osastolle langanlaihojen sekaan..jne" Se kaikki on itsepetosta. Nää kaikki ajatukset on mulle hyvin tuttuja..mietin näitä oikeastaan nykyisinkin, mutta tiedän että nuo ajatukset on VÄÄRIÄ. Päiväosastolla mulla oli aluksi tosi epämukava olo, koska olin ihan oikeasti isoin siellä..mua ärsytti se, että jouduin syömään samoja määriä samaa ruokaa näiden langanlaihojen tyttöjen kanssa.."niillähän on varaa lihoa, mulla ei" Totuus on se, että olitpa minkä kokoinen tahansa tarvitset sen tietyn määrän energiaa..ja mieluummin että se tulisi erilaisista ruokalajeista eikä pelkästään niistä salaateista, rasvattomista rahkoista, raejuustoista ja porkkanoista...voihan niilläkin täyttää tuon energiatarpeen mutta joudut syömään niitä AIKA HELVETISTI..enkä usko, että olo sen jälkeen olis yhtään parempi kuin mitä jos söisit pari normaalia ateriaa ja välipaloja.

Eli näin. Anteeksi näin pitkästä ja ehkäpä tylsästä postauksesta, mutta halusin kai muituttaa itseänikin kaikista näistä asioista, toivottavasti tekin saatte niista jotakin irti :)

P.S. söin äsken 2,5 dl puuroa, 1 pieni omena ja juon kohta kahvit ;)

1 kommentti:

  1. Nyt kuulostaa hyvältä! Vaikka tulisi välillä takapakkeja, niin pidä päämäärä mielessäsi! Pystyt kyllä siihen. :)
    Tsemppiä valtavasti.<3

    VastaaPoista