perjantai 23. marraskuuta 2012

Kerrankin toimin oikein...

Lähin taas kerran aamupäivällä kauppaan..Päässäni pyöri vielä eilisillasta mukavia ruokia, joita aioin ahtaa itseeni seuraavana aamuna eli tänään..Kaupassa kuitenkin pyörittyäni muutaman miinutin ja kamppailtuani omantunnon kanssa jokin naksahti ja loppujen lopuksi ostinkin Midnight heat -hajuveden,rasvattoman maidon ja kevytviilin..rahaa siinäkin meni, mutta tiedän, että hajuvedestä saan enemmän mukavaa fiilistä kuin vihaamistani (rakastamistani) herkuista...

Tähänastinen ruokasaldoni: 2 kahvikuppia, 1 kevytviili (1%) ja 1 banaani. Voin sanoa rohkeasti, ettei tämä ruokamäärä ahdista yhtään, mutta päivä on vasta alkanut ja se jo mietityttää..Tiedän, että tosi monille illat on pahimpia ja niin ne ovat miullekin..Vielä yksi ahdistava tekijä on se, että tänään on perjantai, mikä tarkoittaa sitä, etten pääse oksentamaan rauhassa kahteen päivään äidin ollessa kotona..Välillä mua ärsyttää tosi paljon, ettei se tee mitään muuta ku istuu kotona tietokoneen edessä ja vielä häiritsee muita kyselemällä 10 minuutin välein kaikkea typerää..Kävisi helvetti ees jossain ja tekis jotain järkevää, jotta saisin rauhassa ahmia ja oksentaa..TOSI reilua ajattelua vai mitä? I know, I know..Huomaan itsessäni koko ajan tyypillisen riippuvaisen piirteitä..jos jokin menee pieleen enkä saakaan toteutettua suunnitelmaani ahmimista+oksentamista suutun ja ärsyynnyn tosi pahasti..alan suorastaan v*****lemaan kaikille, vaikka tiedän ettei mikään mun ongelmista ole läheisteni syytä..


Toisaalta luulen, että sisimmissäni ehkä kuitenkin syytän äitiä ainakin vähän (paljon) siitä, ettei perheessämme ole ikinä ollut käytössä normaalit ruokajärjestelyt..Olemme aina syöneet mitä haluamme, milloin haluamme ja kuinka paljon haluamme..Mitään rajoituksia tai sääntöjä ei oo ikinä ollut..Silloin, kun olimme lapsia (mulla on kaksi siskoa, olen keskimmäinen) kotonamme on aina ollut paljon herkkuja..karkkeja,suklaata,suklaamunia,keksejä,kakkuja..kaikkea..ja PALJON..meillä jokainen päivä oli karkkipäivä..Ihmettelin järkyttyneenä, kun kuulin joskus kaupassa jonkun äidin kieltäytyvän ostamassa lapselleen karkkeja, KUN EI OLLUT KARKKIPÄIVÄ..ajattelin silloin, että "VOI LAPSI-RAUKKAA..." Nyt ajattelen, että jos olisin itsekin se "raukka" niin ehkä en olisi niin onneton nyt..Tai en tiedä oonko mä onneton..välillä tuntuu, että kaikki tunteet musta katoavat ja olen vain typerästi, robottimaisesti olemassa..


Olen siis aina ollut ylipainoinen..ihan pikkulapsesta saakka..Tarkastelin joku aika sitten vanhoja valokuvia ja havaitsin, että olin joskus 6-5 vuotiaasta saakka huomattavasti isompi kuin siskoni ja muut lapset..En ole oikeastaan hirveästi miettinyt tätä paino-ongelmaa ennen yläaste aikaa..Onhan minua useasti haukuttu ja välillä kiusattu kokoni takia, mutta jotenkin tuntuu, ettei se koskettanut silloin melkein yhtään..vasta yläasteella aloin oikeasti ahdistumaan lihavuuteni takia..ennen sitä en edes tajunnut kuinka lihava todellisuudessa olin. En tuntenut itseni NIIN lihavaksi..kuitenkin yhdeksännen luokan lopussa ollessani n.155 cm pitkä painoin 92 kiloa..Sen jälkeen mulla on ollut useita laihdutusyrityksiä,joskus onnistuinkin niissä, mutta pikkuhiljaa ne kilot tuli aina bonuksineen takaisin..Ysiluokasta saakka tää ruoka-ahdistuskierre on siis ollut päällä..enimmäkseen aikaisemmin on ollut vuorotellen BED:iä (suurimman osan ajasta) ja syömättömyyttä
, kunnes nyt n. 2 ja puol vuotta sitten alkoi tää oksentelu.. 

1 kommentti:

  1. Mä oon kans ollu ikäni isokokoinen ja saanut syödä paljon mitä vaan.
    Mulla hyvin samankaltainen tilanne kuin sulla.
    Stay strong!

    VastaaPoista