perjantai 30. marraskuuta 2012

...

Paino ei liiku mihinkään suuntaan..en tiedä pitäisikö minun ahdistua vai iloita siitä, ettei se ainakaan ole noussut..Nimittäin syitä nousuun on ollut enemmän kuin tarpeeksi. En ole soittanut siihen mielialablabla-keskukseen..En tee mitään tälle..suunnittelen ahmintatuokioita,oksentelen,teen vaihteeks jotain järkevää (esim.siivoan tai tiskaan) ja aloitan kaiken uudelleen..

Pari päivää sitten tajusin, kuinka ikävä mulla on mun läheisiä..
Surullisinta tässä on se, että he ovat aivan lähellä,ihan mun vieressä..samassa asunnossa,usein samassa huoneessa..mutta niin kaukana. Sisäisesti olen niin kaukana heistä. Välillä tietysti vietän aikaa heidän kanssaan..katsomme leffaa tai pelataan jotakin peliä tai kokataan yhdessä, mutta havahdun jotenkin aina siihen, että silloinkaan mun ajatukset on jossakin muualla..Ahdistun varmaan alitajuisesti, koska tiedän, että silloin kun olen aloittanut tekemään jotakin muiden kanssa, en voi yhtäkkiä keskeyttää sitä ja lähteä ahmimaan ja varsinkin oksentamaan..se mahdollisuuden puute saa mut hermoilemaan ja musta ,niin kuin tosi usein nykyisin, tulee kiukkuinen ja muutenkin ihan mahdoton..

Joulukaan ei oikein innosta..Mielessäni käy jo vilahduksia meidän tavallisesti "ylisuuresta" juhlapöydästä, josta tietysti löytyy kaikkea mistä mä tykkään ja tuskin pystyn kieltäytymään..jouluna on tietysti myös hankalampi päästä oksentaa, koska onhan silloin tapana viettää aikaa yhdessä..Lumimyrsky on tietysti kaunista..Tykkään muutenkin talvesta, koska niinkuin joku blogissaan jo kirjoittikin, se peittää alleen kaiken kaupungin harmauden.Se on ihanaa. Valkoinen on puhtauden väri..ehkäpä jollekin se vois olla uuden, puhtaamman alun väri.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti